Johan Alén

Tämä kiehtova runoelma kertoo aikojen alusta kaiken olevaisen loppuun matkaavasta olennosta. "Tässä unelmassa olemme astronautteja matkalla taivaissa. / Tässä unelmassa potkimme kuun tomua kuin syyslehtiä." Teos kertoo tietenkin myös ihmisestä, Sinustakin. Vahvasti omaääninen runoelma on yhtenäinen kokonaisuus, Suomen oloissa ainutlaatuinen teos. "et voi kadota / mutta / voin menettää // yksi kamalimmista asioista tässä / maailmassa / olisi se / jos sinä katoaisit jälleen // menisitkö taivaalle auringoksi?"

"Tähti näytti jo soikealta, ja seuraavien kymmenien sekuntien aikana se saavuttaisi omat rajansa. Tapahtuman matematiikka oli hyvin erikoista. Olin oppinut siitä joskus, että avaruudessa sijaitsevasta pallosta kutistuu kaksi ulottuvuutta, kun se piirretään avaruuden suoraksi, ja samalla vapautuu aikaa. Se oli ollut aluksen lääkäriksi opiskelevalle sopiva yksinkertaistettu selitys." Vuosimiljardit vaihtuvat aineen ja energian rakenneosien kasvaessa auringoiksi, kun olennot saapuvat aika-avaruuden rajoilta merille ja luoliin. Fragmentaarinen novellikokoelma liukuu proosasta lyyriseen kuvaukseen ja vieraista havainnoista ihmisen näkökulmaan. Kerronnan alati kirkkaat, täsmälliset liikkeet palauttavat maailmankaikkeuden Helsingin kevääseen. Johan Alen (s. 1976) on yleistä kirjallisuustiedettä opiskellut toimittaja. Hän debytoi syksyllä 2017 runsaasti huomiota ja kiitosta keränneellä runokokoelmallaan Alukseni, kirkas.

"Ohitan matkallani paljon aluksiaYksi kiihdyttää hiukkasillaToinen törmäyttää ytimiäKolmas tyhjentää tähden ydintäPerille pääsevät ne jotka ovat oppineet muokkaamaan avaruuttaJotka levittävät kätensä ja avaavat tien"Alukseni, kirkas vie lukijan kosmiselle matkalle, jossa heikompaa voi alkaa huimata. Näkymät ovat täynnä kauneutta ja valoa. Samalla ollaan olemisen peruskysymysten äärellä: Kuka tai mikä olen? Entä sinä? Matkalta palataan ihmiseen, arkeen, lihalliseenkin rakkauteen. Mutta avaruus pysyy. Johan Alén (s. 1976) on yleistä kirjallisuustiedettä opiskellut toimittaja.