Johanna Pollari

Päivänvalo,sen sata eri sävyä,kujeilee silmissäsikehitellessäsi tarinaahurmaustarkoituksessa. Sanat ja äänensävyt,hhmmm, katoavat tuuleen. Silmiesi valojen tanssintalletin sydämeeniyksityiskohtaisesti,tunne tunteelta. Kaipaako elämäsi uutta kipinää? Eikö hän arvosta sinua niin kuin haluaisit? Kirjailija Johanna Pollarin kolmas runokirja tarttuu parisuhteen iloihin, suruihin, päättämiseen ja uuteen alkuun jälleen kerran selviytyvänä, toivorikkaana ja elämästä innostuneena. Myös puolisoa vaihtamatta voi nauttia näistä runoista ja ajatusleikeistä, paremman elämän toivosta ja välimerellisistä kuvistaTervetuloa matkalle mukaan.

Aamuruskosta tähtien valoon on kokoelma kymmenvuotiaan Metsäkukan, hänen erityisluokanopettajaäitinsä Johanna Vuorenmaan sekä kirjailija Johanna Pollarin runoja ja lauluja. Kokoelma sisältää niin mielikuvitusta kutittelevia tekstejä kuin syvempääkin ajateltavaa koko perheelle. Osa runoista sopii koululaisen omatoimiseen lukemiseen, osa aikuisten ja lasten yhteisiin hetkiin, ja loput ovat meille aikuisille tarkoitettuja. Rantakivillä hyppi ja loikkituo lapsonen, pieni korento,pienen pientä viulua soittikaikui soittonsa hento. Soiton sävelet ilosta kertoi,siitä kun aurinko nousi,uuden päivän valo jo voitti,yö kauas purrellaan sousi. Uusi päivä, sen uudet ihmeettutki tuo pieni korento. Illan tullen lehdelle nukkui,unessa jatkui sen lento. Unta uneksi pieni korento,unelmat todeksi tuo. Anna haaveille pienet siivet,niillä elämään iloa luo. Vaikka kasvat, isoksi tulet,muista tuo pieni korento. Pienen pieni viulusi etsi,ja aloita kuutamolento.

Sinä,karhea ja pehmeä samalla kertaa,niin kuin tämäkin päivä,vahvasti elämänmakuinen. Joskus karheuden valitsen,usein pehmeyttä kaipaan. Elämä ei kysy. Mikä minä olen elämää neuvomaan,kokemuksesta karhea iho,pehmeä sydän. Sinua kaipaanminä,vanheneva nainenkahden kulttuurin välissä.