Johannes Alaranta

Sodan jälkeisessä Suomessa moni asia on rikkinäistä. Sodasta palanneet rintamamiehet ovat monin tavoin traumatisoituneita, eikä helpolla ole päästy kotirintamallakaan. Sota on vuosien ajan lyönyt leimansa kaikkeen, mutta elämän on jatkuttava. Tunteiden käskeminen osoittautuu vaikeaksi, mutta valintoja yritetään tehdä järjellä. Kirjan avainhenkilöinä ovat viimeisen sotakesän Kannaksen torjuntataistelujen aiheuttamaa pitkittynyttä kuormaa kantava tilallinen Juho, naapuritilan sotaleski Martta ja kyläkoulun opettajaksi etelästä tullut Maria.

Johannes Alarannan toisen romaanin, ARMOTTOMAN POHJANMEREN, keskiössä on Sofia, jota vaivaavat epämääräiset pelot lapsuudesta mutta joka ei muista kaikkea, mitä pappa hänelle teki. Kun Sofia synnyttää ensimmäisen lapsensa, alkavat lapsuudesta tutut möröt vaivata hänen mieltään. Oman hengellisen yhteisön avainkäsitteestä tutun ”pohjattomanarmonmeren” tummat aallot pyyhkäisevät yli kerta toisensa jälkeen, ja olo pahenee, kun Matti-pappa kuolee. Pappa oli puhuja, maallikkosaarnaaja. Hyvä mies, lasten ystävä, kaikki sanovat. Sofia uskoo, että alkaa muistaa, mitä oli lapsuudessaan kokenut. Mutta kukaan ei usko Sofian muistoja, ei edes oma puoliso, jolla on omat salaisuutensa. Onneksi Sofia löytää jälleen yhteyden siskoonsa Eeviin, joka meni omin jaloin ”maailmaan” jo teini-ikäisenä. Eevikin muistaa, mitä pappa oli tehnyt. ARMOTON POHJANMERI on romaani vanhoillislestadiolaisen liikkeen salaisuuksista jasen sisällä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Se on myös kertomus mielen särkymisestä,toivon kipinöistä ja irti päästämisestä. Teoksen kirjoittaja Johannes Alaranta on perniöläinen pappi, teologian tohtori jaentinen vanhoillislestadiolainen.

Millä tavalla rippi voi auttaa nykyaikana ihmistä, joka havahtuu elämänsä kipupisteisiin ja on ehkä jo kadottanut ilon elämästään? Teologi ja psykologi ovat pohtineet yhdessä perinteisen rippikäytännön tarjoamaa apua ja mahdollisuuksia ymmärtää elämää useammasta näkökulmasta. Laaja-alaisuutta tarjoavat myös 22 rippipapin haastattelut. Teos on suunnattu erityisesti niille, jotka työskentelevät ripin ja sieluhoidon maailmassa, mutta myös omia ongelmiaan pohtiville. Arkkipiispa emeritus John Vikström kirjoittaa saatesanoissa:“On katsottava omaa tilaansa silmiin sellaisena kuin se on. Mutta siinä on myös saatava eheyttävän armon kokemus, joka vahvistaa elämän perustan ja antaa uuden rohkeuden. Tästä on kyse tässä kirjassa, jossa halutaan kehittää kirkon rippikäytäntöä niin, että se saisi palvella ja vapauttaa tämän päivän ihmistä kohti ehjempää ja turvallisempaa tulevaisuutta.” Retriitti- ja sururyhmätyön pappi, työnohjaaja Päivi Vuorilehto pohtii: “Miten auttaa ihmistä, joka on jäänyt menneisyytensä virheiden ja harha-askeleiden vangiksi? Kirkolla on tähän ikivanha apu, rippi, jota ei luterilaisessa kirkossa ole osattu riittävästi tarjota ja käyttää. Tämä kirja sopii kirkon työntekijöille ja kaikille kristityille oppaaksi iloon, rauhaan ja vapauteen.” Kirjoittajista Johannes Alaranta on teologian tohtori ja Salon aluekappalainen Perniöstä ja filosofian maisteri Ritva Uhinki on turkulainen psykoanalyytikko ja retriitinohjaaja.