Jonimatti Joutsijärvi

”Mirkka Rekola -kirja on elämäkertojen aatelia.” – Suomen Kuvalehti.” Mirkka Rekolan (1931–2014) ajattelusta ammentava perinpohjainen ja syvällinen henkilökuva piirtää muodon, jonka Rekolan tuntenut tunnistaa.” – Helsingin Sanomat. Ylistetyn ja Suomen tiedekustantajien liiton Vuoden tiedekirja 2023 -palkitun elämäkerran toinen osa uppoutuu Mirkka Rekolan elämään 1970-luvulta aina runoilijan kuolemaan vuonna 2014 saakka. Se kuvaa tarkasti Rekolan rikasta sisäistä kokemusmaailmaa, jota kirjailijan runo- ja aforismituotanto sanoittaa. Rekolan 1970-luvun tuotannossa kuultaa rakkaus ”mysteerihenkilö” Maijaan, joka sitoi runoilijaa vuosikymmeniä, vaikka hän elikin sitä ennen muuta näynvaraisesti. Tämä rakkaus tuotti runoutemme merkittävimpiä teoksia, kuten kokoelman Kohtaamispaikka vuosi. Läheisempää rakkautta Rekola eli Mirjam Polkusen kanssa, ja 1980-luvun puolivälissä hänellä oli suhde kääntäjä, Seta-aktiivi Kersti Juvaan – tuohon ajanjaksoon osuvat teokset Puun syleilemällä ja Silmänkantama. Runoilijan sisäistä matkaa tukivat muun muassa kristinuskon mystiset traditiot sekä asuminen ikonikonservaattori Helena Nikkasen talossa Heinävedellä. Äidin vanhuus ja kuolema, Mirjamin muistisairaus sekä oma vanheneminen tuovat sävynsä Rekolan myöhäistuotantoon. Julkista esiintymistä vältellyt runoilija astui 1990-luvulla yleisön eteen ja yllättyi, että häntä oli kaivattu. Rekola iloitsi runoutensa käännöksistä, palkinnoista ja tutkimuksista, mutta koki loppuun saakka, ettei hänen tuotantoaan vielä täysin ymmärretty. Hän kirjoittimaailmanlopun jälkeistä runoutta, jossa minä ja sinä, aika ja paikka yhtyivät kaltaisuudessa. Jonimatti Joutsijärvi on yksi sukupolvensa lahjakkaimmista ja omaperäisimmistä runoilijoista ja kriitikoista. Joutsijärven esseeteos Ei mikään itsessään (2010) edusti ilmestyessään uutta kokemuksellista ajattelua, jota Rekola oli odottanut kirjallisuuteemme vuosikymmeniä.

Suomen tiedekustantajien liiton Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon voittaja. Ensimmäinen elämäkertateos rakastetusta ja palkitusta runoilijasta. Mirkka Rekolan elämä avaa erityisiä näkökulmia paitsi runouteen myös seksuaalivähemmistöjen asemaan ja poliittisten ääriliikkeiden historiaan sodanjälkeisessä Suomessa. Runoilija ja aforistiikan uudistaja Mirkka Elina Rekola (1931–2014) on keskeisimpiä modernistirunoilijoitamme, jonka tuotanto levittäytyy seitsemälle vuosikymmenelle. Rekolan kolme ensimmäistä teosta saivat ristiriitaisen vastaanoton, sillä ne eivät istuneet yksiselitteisesti perinteisen, modernistisen eivätkä 60-luvun poliittisen runouden käsityksiin. Sittemmin Rekolan sanataide on arvioitu ylittämättömäksi. Hän halusi tulla muistetuksi työnsä, ei elämänsä tai henkilönsä vuoksi, vaikkakin Mirkka Rekola kirjoittaa kokemuksensa läpi ja alati omasta elämästään. Mirkka Rekola – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I kattaa Rekolan elämän vaiheet lapsuudesta 1970-luvun loppuun saakka. Vahvaäänisesti kirjoitetussa teoksessa kuvauksensa saavat vainojen, vainoharhojen, työn ja sairauden, rakkauksien ja pettymisten, näkyjen, kohtaamisten ja nähdyksitulemisten ajat. Myöhemmin julkaistavan jatko-osan kanssa teoskokonaisuus kasvaa huikeaksi näkymäksi Rekolan elämästä ja tuotannosta.

Jonimatti Joutsijärvi on julkaissut neljä teosta runoja ja esseitä, ja pitänyt lukuisia performansseja, runoesityksiä ja luentoja. Kulttuurintutkijan ja kehoterapeutin koulutus tukee hänen luovaa kehollista ja tajunnallista prosessiaan. Hänen runoissaan eksytään ja löydytään, loitsutaan ja tarinoidaan, lauleskellaan ja matkataan. Tämä on rinnakkaisteos vuonna 2019 ilmestyneelle kirjalle Esiinkaivatut (260 s. Palladium Kirjat).

Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy on jatkumo kirjoituksia, proosa- ja runoketjuja, jotka kysyvät hienovaraisesti – vakavasti tai leikkien, metsässä ja huoneessa – lukijansa läsnäolon syvyyttä. Syventyminen uniin, aistimaailmaan, tunteisiin kuten pelko tai rakkaus, havahtuminen kohtaamisiin ihmisten ja eläinten kanssa.

“Kirjoitin kolmen talvikuukauden aikana haitarivihoksi taiteltuun 11 cm korkeaan ja 180 cm leveään harmaaseen arkkiin 25 pitkää riviä, joiden lomaan tuli pari piirrosta ja materiaalinäytteitä teestä, jota join ja läikytin. Kun kirjoitusprosessi katkesi päiviksi, aloitin alusta. Pitkä rivi ja väljä toisto mahdollistivat ajatukselliseen jatkumoon palaamisen... Kirjoitus on ajatusten ja ihmisten yhteensattumisten jatkumo.” Tunnustetun ja kiitetyn nuoren runoilijan toinen runoteos.

Tuntevan ruumiin puhetta kaltaiselleen tuntemattomalle - kertomuksen katkelmat ja sirpaleiset havainnot sulavat virtaavaksi kieleksi, joka ei ole vain sanoja. Pitkät ilmestysrunot ja ristivalottavat sarjat kysyvät miten todellisuuteen ja kieleen tullaan kaikin aistein: ääni ruumiillistuu ja runo tekee saman kielessä ja kielelle.