Jorma Haverinen

Kirja sisältää kertomuksia eränkäynnin monista aiheista. Kahdeksan metsästysaiheista tarinaa. Viisi uisteluun liittyvää. Kaksi Suomen ja Norjan Lappiin tehtyä kalastusretkeä. Neljä marjastusaiheista kertomusta. Kahdeksan pilkkikertomusta useilta eri paikkakunnilta: Mälarelta, Kokemäenjoelta ja Kuhmosta. Varsinkin pilkkikertomukset ovat opettavaisia tarinoita aloittaville pilkkijöille ja myös kokeneille konkareille.

Kirja kertoo Rukajärven taisteluista jatkosodan ajalta 1941-1944 Tuomas kuului 14 divisioonan JR10:n ensimmäiseen pataljoonan ensimmäiseen komppaniaan, jossa hän palveli koko jatkosodan ajan. Tuomas osallistui Muurmannin radalle tehtyyn Maj-Guban aseman tuhoamistaisteluihin. Hän oli mukana Jeljärven huoltokeskuksen tuhoamiseen. Osallistui 17 vuorokautta kestäneeseen Jyskyjärvelle tehtyyn vanginsieppauspartioon. Palveli useissa kenttävartioissa ja myös etulinjasn taisteluissa. Osallistui partiotoimintaan kenttävartioiden välillä ja puolustustaisteluihin eri kenttävartioissa. Osallistui Peukaloniemen rintamalinjan puolustukseen.

Kirjan ensimmäinen tarina kertoo 15 vuotiaan nuoren pojan metsätöistä erämaan armoilla neljän kuukauden ajalta. Koska ruoka ei riittänyt kahden viikon reissun ajaksi, lisämuonaa oli hankittava kalastamalla kalarikkaista erämaajärvistä. Kotimatkaa aina kahden viikon työrupeaman jälkeen tuli kävellen 50 kilometriä. Tätä jatkui koko neljän kuukauden ajan. Sen jälkeen minusta tuli pelkäämätön erämaan kulkija, monipuolinen metsästäjä, kalastaja ja retkeilijä. Kirja kertoo lukemattomista erä- ja kalastusretkistä Kuhmon itärajan pintaan, sekä kalastusretkistä Ruotsiin Kiirunan alueelle, Norjan Finnmarkiin ja Tukholman saaristoon tehdyistä suurhaukien ja ahventen uistelusta. Mieluisimpia retkiä olen tehnyt kanootilla meloen Kuhmon lukuisilla jokivesillä ja järvillä kalastaen ja sorsastaen. Kaikki tämä sai alkunsa kirjan ensimmäisen kertomuksen tapahtumista "Erämaa otti omakseen". Erämaa on totisesti pitänyt otteessaan niiden kokemusten jälkeen!

Kirjan esipuhe:Toimettomuudessa ei ole mitään muisteltavaa. Pitää tapahtua ensin jotakin, että on muisteltavaa. Muistaminen on keskittymistä. Ennen uuden tarinan kirjoittamista asetun makuulle sohvalle. Suljen silmäni ja siirryn ajassa taaksepäin metsästysmailleni. Palautan mieleeni maastossa sattuneet tapahtumat. Ampumatilanteet, sekä onnistuneet, että epäonnistuneet palautuvat parhaiten muistin lokeroista. Vuosikymmeniä aiemmin sattuneet, jo unohtuneet tapaukset tulevat mieleen samoja seutuja kävellessä tai karttoja katsellessa. Mitä voimakkaampi elämys oli, sitä paremmin se palautuu muistiin. Tarinan aloittamisessa ensimmäinen kappale on yleensä vaikein. Sen kun saa kirjoitettua, niin jatko onkin sitten helppoa. Aikajärjestys tapahtumille tulee luonnostaan kirjoitettaessa. Tarinoita ei tarvitse keksiä, niin kuin dekkareissa, koska ne ovat jo olemassa. Ne vain täytyy kaivaa esille mielen kätköistä. Kirja sisältää erä- ja kalastustarinoita 60 vuoden ajalta, alkaen vuodelta 1960. Esim. metsojen soidin. Teeriä kutsumalla. Jäniksen jäljitys lumilta. Salakaato. Haavakkolinnun etsintä. Suomenpystykorvalla metsästys, jne. Hajusteena anisöljy pienpetopyynnissä. Katso kertomus "Hajujäljet hangella". Suurin osa tapahtumista sijoittuu Kuhmon erämaihin, lukuun ottamatta Käsivarren Lappiin ja Pohjois-Norjaan suuntautuneita kalastusretkiä. Myös eräs tarina Porin edustan ulkosaaristoon kuuluu kirjan helmiin.