Jorma Korpelan (1910 - 1964) vuonna 1952 ilmestynyt Tohtori Finckelman on sotienjälkeisen uudistuvan romaanimme ensimmäisiä voittoja. Se on kolmivaiheinen, tiheäniitinen minäkertomus, jossa tyylit, tunnelmat ja miljööt vaihtelevat. Siinä ei ole selkeää, helposti kerrottavissa olevaa juonta. Siinä ei uskota yksiehtoiseen, muuttumattomaan maailmaan. Asiat eivät välttämättä ole mitä miltä näyttävät, jo kertojan ironia poraa ajatukselle arvaamattomia kulkureittejä. Tohtori Finckelman on kuitenkin myös perinteellinen romaani. Sen perusproblematiikka on ikiaikainen hyvän ja pahan problematiikka. Sen näkemysten kummina on mitä ilmeisimmin ollut Dostojevski. Korpela on eetikko ja pohtii, niin kuin on todettu, syyllisyyden, vapauden, vastuun ja lähimmäisenrakkauden ongelmia.