Jose Martin

Suruista suurimmat? Kun ette saa lasta vaikka haluaisitte? Kun menetätte ainokaisenne, rakkaan lapsenne? Toiveista suurin? Että löytäisitte itsenne. Ja toisenne.

Armaksella on kaikki elämän onni. Ihana vaimo, ihanat - vaikkakin erinomaisen oudot - lapset, koti, työ. Lisäksi hänellä on käkikello, joka suo perheelle jokailtaisen pähkähullun tanssihetken. Eikä unohtaa sovi puutarhatonttuja, jotka katoavat salaperäisesti pihalta. Kaikki on onnellista, kaikki on hyvin kunnes Armaksen mieli alkaa murtua ja elämä muuttuu täysin. Lapsuuden karut kokemukset puskevat läpi ja niiden voima yllättää Armaksen sekä perheen. Suurenmoinen ja inhimillinen tarina tarjoaa lukijalleen itkusekaista ja syvällistä naurua. Armaksen tarinan myötä lukija pääsee ja joutuu tekemään vapaapudotuksellinen sukelluksen ihmismieleen. Jose Martin on kirjoittanut kirpeänkauniin kuvauksen mielen sairastumisesta ja siitä, mitä se aiheuttaa sairastuvalle sekä hänen lähipiirilleen. Martinin romaanin tyylilaji on yllätyksellinen: traaginen komiikka vyöryttää lukijan eteen sellaisia tapahtumia, henkilöhahmoja ja puhetta, jotka taatusti hämmentävät. Armaksen arki ei ole harmaata, vaan siinä on kaikki elämän sävyt. Jose Martin (s. 1994) on Helsingistä kotoisin oleva, nykyisin joensuulainen kirjoittajanalku ja teatteriharrastaja. Improvisaatioteatteri on lähellä sydäntä ja Jose toimiikin paikallisen Improholistit -improvisaatioryhmän vetäjänä. Kokemusta löytyy myös niin kesäteatterilavoilta, kuin stand up -komiikastakin. "Palo kirjoittamiseen heräsi pitkän teatteriharrastuksen myötä halusta oppia ymmärtämään paremmin kohtausten rakenteita ja dramaturgiaa. Aloitin draamankirjoittamisen näytelmäkirjailija Pirkko Kurikan opissa syksyllä 2020, joka antoikin lopullisen kipinän tuoda kirjoittamiani tekstejä esille ja löytää oma ääneni. Tabut, normit ja niiden rikkominen ovat teksteissäni usein esillä ja pyhä tavoitteeni onkin herättää lukijoissa erilaisia reaktioita ja ajatuksia siitä, että saako tälle edes nauraa tai saako näin edes kirjoittaa? Minusta musta huumori on Suomessa vielä jonkinlainen tabu, ja sitä käytetäänkin hyvin varovasti. Ehkäpä tekstieni myötä saadaan tämäkin muuri rikottua."