Jouko Jauhiainen

Kuinka koulu syntyy? -näytelmä kuvaa koulun 50 vuoden matkaa Viipurista Helsinkiin. Tarina alkaa vuodesta 1913, jolloin Väinö ja monet muut eivät pääse oppikouluun rajallisten aloituspaikkojen vuoksi. Väinön isä, kansanedustaja Jaakko Kirves, saa Kouluylihallitukselta neuvon perustaa Viipuriin saksalaistyyppisen reaalikoulun, joka toimii aluksi omalla rahoituksella. Viipurin Realikoulu aloittaa syksyllä 1913 vuokratiloissa. Kirveksestä tulee kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja Yrjö Rosendalista koulun johtaja. Koulu selviää alkuvuosista lainojen, lahjoitusten ja arpajaisten avulla. 50 vuotta myöhemmin siitä on kasvanut Suomen suurin oppikoulu Helsingissä, jonka aulaa koristaa Onni Ojan seinämaalaus Pegasos kesyttää runoratsun.

Viivi onnistuu raahaamaan kertojan matkalle Konyaan ja Kappadokiaan. Tulivuorten tuhkasta ja laavasta syntyneessä maisemassa matkaoppaiden kertomusten hahmot alkavat elää. Mongolien, arabien, seldäukkien ja bysanttilaisten välien selvittelyn keskeltä lentävä matto vie heidät Konstantinopoliin ja Istanbuliin, jossa Ottomanien valtakunnan ja sulttaanin haaremin salaisuudet raottuvat. Lopuksi aikamatkalaiset joutuvat seuraamaan Atatürkin mukana Gallipolin taisteluja. Olemme pysähtyneet nahkakujalle. Oloni on kuin lottovoittajalla? Ollaan kahtelemassa mualimmoo. Pitäs ostoo nahkavyä, on tarkoitukseni sanoa Viiville, mutta Viivi on kadonnut. Viiviä viedään kovaa vauhtia nahkatakkimyymälään. Käsikirjoitus on sama kuin Antalyan mattomyymälässä. Sitruunateetä, rakia, myyjät kertovat olleensa pari vuotta Tampereella. Viivi on epävarma, mutta minä innostan häntä ostamaan vaalean beigen värisen takin. Tämä sopii vain keijukaisille. Tämä sopii juuri rouvalle, vakuuttaa myyjä vieden sanat suustani. Viivin takki ei ole mikään halpuutettu nahkatuote, sillä myyjä osaa laskea yhteen eurot ja Turkin liirat.

Riitta ja Jouko Jauhiaisen yhteinen matka päättyi kesällä 2010. Riitan elämä jäi nykymittapuun mukaan liian lyhyeksi hänen menehtyessään syöpään 64-vuotiaana. Riitan ja Joukon yhteiset vuodet olivat kuitenkin työntäytteisiä ja rikkaita. Evakkoperheen karuista olosuhteista ponnistanut Riitta loi mittavan työuran; myös vahva sukuyhteys, oma perhe ja ystäväpiiri olivat Riitan tukipilareita. Vaikeina hetkinä hän ammensi luonnosta kalevalaista voimaa. Jouko Jauhiainen muistelee vuosiaan Riitan kanssa lämpimällä huumorilla, jolle lisämausteensa antaa Riitan karjalaisuus ja kertojan savolaisuus. Tarinan keskiössä on nuoren parin rakastuminen, opiskelu, työelämään sijoittuminen, oman yksiön hankkiminen, lapsen syntyminen - kaikki ne asiat, jotka pitivät suuren ikäluokan kiireisenä 1970-luvun vaihteessa. Teos on kunnianosoitus edesmenneelle puolisolle mutta myös vanhempien ja isovanhempien sukupolville. Sivujuonteena kirja kertoo itsenäisen Suomen tarinan kuuden sukupolven kokemusten kautta. Jouko Jauhiainen on tehnyt elämäntyönsä koulumaailmassa. Hän on ollut todistamassa oppikoulu-kansakoulujärjestelmän muuttumista peruskouluksi ja ollut itse vaikuttamassa koululaitoksen kehitykseen Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion opettajana ja rehtorina. Usein kirjoittaja tarkastelee ympäristöään, perhettään ja puolisonsa maailmaa koulusta käsin. "Riitan kanssa" on Jouko Jauhiaisen toinen kirja. Edellinen "Tynnyrissä kasvanut poika" kertoo kirjailijan nuoruusvuosista.

Kertomus nuoren miehen elämänpiirin laajentumisesta. Nuori ylioppilas astuu varovasti, mutta rohkeasti aikuisuuteen toimimalla väliaikaisena kansakoulun opettajana. Jokaisen mutkan takaa avautuu uusi tuntematon maailma, mahdollisuus. Tapahtumapaikkoina ovat Runni, Iisalmi, Kiuruvesi, Helsinki, Vihti ja Sonkajärven kunnan Hirvijärven kylä. Kertoja odottaa ensirakkauttaan keväästä jouluun 1963. Välivuosi kansakoulunopettajana vaikutti ratkaisevasti uran valintaan. Itseopiskelu puhevian korjaamiseksi ja siinä onnistumien antoivat elämässä tarvittavaa itsetuntoa.