Jouni Kauhanen

Suomen pohjoisimman kaupungin historiaa. Kemijärven historia III kertoo Suomen pohjoisimman kaupungin vaiheikkaasta historiasta 1970-luvulta nykypäivään. Teos valottaa kunnalliselämää, elinkeinoja, koulutusta, kulttuuria ja alueen suuria murroksia. Se kuvaa kemijärveläisten sinnikkyyttä sellutehtaan, junayhteyksien ja Vuotos-kamppailun myrskyissä. Vaikka 1960-luvun asukasmäärä on vähentynyt nykyvuosiin tultaessa noin kymmenellä tuhannella, löytyy kylien kaupungista edelleen tulevaisuuden uskoa ja yrittäjyyttä. Jouni Kauhasen asiantunteva teos piirtää kuvan ”Taivaan tulien” kaupungista, joka on kokenut rakennemuutoksia, mutta säilyttänyt elinvoimansa ja tulevaisuudenuskonsa.

FT Jouni Kauhasen kirjoittama elämäkerta Lääninagronomi Anders Theodor Europaeus (1836-1912) selvittää perusteellisesti tämän merkittävän henkilön vaikutusta suomalaisen suoviljelyn, karja- ja meijeritalouden kehitykseen 1800-luvun lopulla. Liperin kirkkoherran Anders Europaeuksen ja hänen puolisonsa Sofian poikana Anders sai sisarustensa tavoin mahdollisuuden yliopisto-opiskeluun. Myös hänen sisarensa Noora Pöyhönen oli aikansa edelläkävijöitä perustaen Haapaveden kasvi- ja puutarhakoulun. Kirja selvittää myös Europaeus-suvun muiden jälkipolvien vaiheita. Jouni Kauhasen teos pohjautuu laajaan arkistoaineistoon. Kuva-aineisto on peräisin lähinnä Museoviraston kuva-arkistosta.

Lauri Johannes Laitiselle (1882-1955) uravalinta oli selvä jo Hämeenlinnan lyseossa. Pappina hän teki pitkän uran, mutta ei aina sopinut vallitseviin yhteiskunnallisiin ja uskonnollisiin konventioihin. Hän ajautui useissa asioissa pitkiin oikeudellisiin kiistoihin, mutta toisaalta hänellä oli myös tukijoita. Kemijärven kirkkoherra ei ollut perusmuottiin sopiva pappi - ei sisällissodan aikaisessa Suomessa eikä etenkään 1940-luvun Suomessa. Laitinen oli etsijä, joka haki kristillisyydessä jonkinlaista paluuta alkukristillisyyteen. Hän ei lähtenyt tukemaan sotapolitiikkaa, vältteli muun muassa sankarihautajaisia ja jätti pois esivallan esirukouksista. Heinäkuussa 1944 Kemijärven kirkkoneuvosto totesi, että pitäjän kirkkoherra oli siirtynyt Ruotsiin poliittisena pakolaisena. Kirkkoherra Laitinen palasi virkaansa keväällä 1945. Sotien jälkeen kirkkoherra Laitinen oli Kemijärven SKP:n paikallisosaston jäsen, ja osallistui myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kemijärven osaston perustamiseen sekä auttoi Kemijärven uuden työväentalon rakentamista ja avusti lahjakkaita nuorukaisia Sirola-opistoon. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1953. Viimeiset vuodet hän asui erakoituneena Kemijärven taajaman ulkopuolella Tasasenvaaran syrjäisessä mökissä. Lanjala kuoli vuonna 1955. Hänet on haudattu Nokialle sukuhautaan. Millainen mies oli kirkkoherra Lauri Laitinen/Lanjala, jota jotkut kutsuivat Vanjalaksi? Miksi iso osa hänen elämästään oli kiistoja? Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon, taltioituihin haastatteluihin, tutkimuskirjallisuuteen ja paikallishistorioihin.

Erilaisuus, marginaalisuus ja poikkeavuus ovat aina herättäneet sekä yksittäisten ihmisten että yhteiskunnan huomiota. Erilaisten historia valaisee samalla koko yhteiskuntaa ja asenneilmastoa. Millaista oli elää 1900-luvun alun maailmassa jättikokoisena? Puolankalaissyntyinen Lauri Moilanen (1886-1913) oli aikansa maailman pisin mies. Lauri muutti Puolangalta äitinsä ja sisartensa kanssa Amerikkaan vuonna 1891. Isä oli mennyt ison veden taakse jo pari vuotta aikaisemmin. Monien suomalaisten tapaan Moilaset asettuivat Michiganin Kuparisaarelle. Laurista varttui Amerikassa jo teinivuosinaan jättiläinen. Kaivos- ja maanviljelystyön lisäksi Lauri työskenteli poikkeavan kokonsa takia muun muassa kiertävissä sirkuksissa vetonaulana. Lauri ei erityisemmin pitänyt julkisuudesta, vaikka hän osin elätti itseään julkisilla esiintymisillä. Lauri Moilanen oli laajalti julkisuudessa 1910-luvulla. Hänen kuolemastaan uutisoitiin myös suomalaisessa lehdistössä. Amerikkalaisessa lehdistössä Moilasta on käsitelty etenkin Michiganin seudulla kotimaata laajemmin. Kun Lauri Moilasen kuolemasta oli kulunut sata vuotta, hän sai Hancockin keskustaan muistomerkin. Elämäkertaan liittyy Puolangan 1880- ja 1890-luvun sosiaalihistoriallinen osuus, joka fokusoituu Moilasen perheen taloudellisen ja sosiaalisen elämäntilanteen mikrohistorialliseksi tarkasteluksi. Toisena tasona on 1880- ja 1890-luvun taitteen Kainuun ja erityisesti Puolangan siirtolaisuus päätyen Laurin ja hänen perheensä matkaan Yhdysvaltoihin. Kolmantena tasona on Laurin ja hänen perheensä vaiheet Michiganin Hancockissa. Neljäs taso on Lauri ”Iso Luwin” jälkimaine Suomessa ja maailmalla. Teos kertoo kootusti Lauri Moilasen tarinan ja liittää hänen elämäntarinansa laajempaan suomalaisen ja erityisesti Puolangan Amerikan-siirtolaisuuden historialliseen sekä Kainuun jättiläisten kontekstiin.

Historian lastuja III on Säräisniemen Museo- ja Kotiseutuyhdistys ry:n julkaisuhistorian neljäs kotiseutujulkaisu. Teoksessa on seitsemän artikkelia Kainuun ja Oulujokilaakson historiasta. Teemoja käsitellään sanoin, dokumentein, kartoin ja kuvin. Aiheet ja käsittelytapa on valittu niin, että esille nousee sekä yleisiä linjoja että yksilöitä. Ajallinen kaari on esihistoriasta lähihistoriaan.

Sodankylän Lokka (pinta-ala veden ylärajalla 417 km2) ja Porttipahta (veden ylärajalla 214 km2) ovat Euroopan suurimpia tekojärviä. Ne rakennettiin Kemijoki Oy:n voimalaitoksia varten. Lokan ja Porttipahdan lisäksi 150-luvulla suunniteltiin Mukkalan allasta Sodankylän Raudanjoelle, Raattaman ja Tepaston altaita Kittilän Ounasjoelle, Kuttuvaaran allasta (Kemijoki) Savukoskelle ja Saijan allasta (Tenniöjoki) Sallaan. 1960-luvun alkuvuosina Ounasjoen säännöstelyä suunniteltiin mainitun Tepaston ja Meltauksen altaiden avulla. Lokan ja Porttipahdan altaista puhuttiin vuosia, mikä loi epävarmuutta allasalueen ihmisille. Tekojärvien rakentajayhtiö alkoi ostaa maita jo 1950-luvulla. Yhtiö lunasti maat ja asukkaat joutuivat muuttamaan kylistään. Lokan rakentaminen alkoi 1960-luvun puolivälissä. Altaan täyttö aloitettiin vuonna 1967. Porttipahta rakennettiin vuonna 1970. Altaiden alle jäi yli 600 ihmisen kodit kaikkiaan kuudesta kylästä. Altaista suurimman, Lokan alle jäi kaksi kylää kokonaan, Korvanen ja Riesto. Mutenia ja Lokka jäivät veden alle osittain. Monet perheet muuttivat allasalueen reunalle Vuotsoon tai Sodankylän kirkonkylään. Osan tie vei kauemmaksi, muun muassa Ruotsiin. Lokan ja Porttipahdan allasevakot olivat rauhan ajan suomalaisia ympäristöpakolaisia. Sadat ihmiset lähtivät yhteisen edun nimissä kodeistaan. Raha korvasi osan menetyksistä, mutta ihmisen identiteettiä ei voi myydä. Nöyrtyminen ympäristöpakolaiseksi kertoo Lokan ja Porttipahdan sosiaalihistorian. Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon, eritasoiseen ja -aikaiseen muistelu- ja kokemushistoriaan sekä kirjallisuuteen. Teoksessa on runsas kuvitus.

Historian lastuja Oulujärven rantamilta on Säräisniemen Museo- ja Kotiseutuyhdistys ry:n kustantama kotiseutujulkaisu. Teoksessa on viisitoista artikkelia Nimijärven esihistoriasta Veneheiton satavuotiseen kouluhistoriaan. Arkeologian professori Mika Lavennon artikkeli käsittelee Säräisniemen keramiikkaa. Teoksen muut artikkelit on kirjoittanut dosentti Jouni Kauhanen.