Juha-Heikki Tihinen

Magnus Enckell (1870-1925) is one of the key figures of the golden age of Finnish art, yet much of his work remains unknown to the general public. The first comprehensive account of the unique artist, this exhibition catalogue sheds light on many other aspects of Enckell's persona: he was cosmopolitan, commissioner of exhibitions, chair of the artists' association and creator of monumental artworks. The book also is available in Swedish and Finnish.

Karoliina Hellberg (s. 1987) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jota innottavat puhuttelevat paikat, tarinat ja ihmiset. Hedbergin maalausten ja piirrosten ydinaiheet ovat ylellisen värikylläisiä, detaljirikkaita näkymiä rakennuksiin ja tiloihin. Teoksissa yhdistyvät taidehistoriallisen tuttu ja taitelijan oma, tunnistettava kuvakieli.

Kristiina Uusitalo on saanut valtionpalkinnon 2008. Hänen töitään on kaikissa suomalaisissa kokoelmissa. Hän on työskennelyt vuosia myös USA:ssa. Kristiinan teokset ovat usein maisemallisia, mutta eivät vain esittäviä luonnon kopioita. Mukana on aina paljon abstraktia mielen kuvaa." Kristiina Uusitalon kuvat ovat kauniita ja ne voivat - jos saavutamme oikean aallonpituuden lyödessämme rummunkalvoa - johdattaa meidät ilmestyksen äärelle." kirjoittaa Björn Springfeldt

Riikka Puronen (s.1968) on kuvanviestäjä, joka käyttää hyvin erilaisia materiaaleja styroxista messinkiin ja raudasta muoviin tai betonista alumiiniin. Hänen näyttelynsä ovat usein myös tarkasti mietittyjä installaatioita. Hän on työskennellyt sekä Ruotsissa että Suomessa. Riikka Puronen myös opettaa kuvanveistoa Suomen Taideakatemian koulussa. "Mutta mutta - hiljalleen, ikään kuin vitkastellen Purosen taideobjektit alkavat manata esiin outoja tuntemuksia silun ja mielen pohjista. Ne eivät ole surrealismia, mutta historiallisen taidesuuntauksen tavoin ne hiertävät minusta esiin mieleni syvempiä kerrostumia" kirjoittaa Juha-Heikki Tihinen

”Kaikki avoimin mielin katsomaan, ja itkeä saa!” Näin taiteen keräilijä Seppo Fränti kuvailee kokoelmaansa. Värikkäässä kokoelmassa abstrakti minimalismi kohtaa voimakkaan ekspressiivisen tyylin. Tämä kirja kertoo Seppo Fräntin elämäntarinan hänen kokoelmansa kautta - kuinka hänestä tuli keräilijä ja miten kokoelma on vaikuttanut hänen elämäänsä. Kokoelmassa näkyvät erityisesti keräilijän ja taiteilijoiden läheiset ystävyyssuhteet. Fränti näkee teoksen osana taiteilijaa. ”Täällä sitten syödään ja juodaan, ja tuo matto on se, missä ollaan aika lailla nukuttukin”, Fränti kertoo. Nyt Fräntin rönsyilevän kodin taideaarteet ovat päässeet osaksi Nykytaiteen museon Kiasman kokoelmaa. Hullu rakkaus -kirja esittelee kokoelman suurelle yleisölle. “Come with an open mind. And crying is allowed!” This is how art collector Seppo Fränti introduces his life's work: a colourful art collection, in which abstract minimalism goes hand in hand with powerful expressionism. This book tells Fränti's life story through the art that he has amassed: how he became a collector and how art has affected his life. The collection says much about Fränti's close friendships with the artists, whom he cannot separate from their artworks. “This is where we have eaten and drunk together, and that is the rug on which many have slept,” Fränti reveals. Now treasures from Fränti's sprawling private collection have been donated to the Museum of Contemporary Art Kiasma. Mad Love presents the Seppo Fränti Collection to the public.

Vapaa Taidekoulu perustettiin vuonna 1935 Maire Gullichsenin aloitteesta. Koulussa opetettiin aluksi ranskalaisen modernin maalaustaiteen periaatteita ja värimaalausta. Se muistutti Pariisin kaikille avoimia vapaita taideakatemioita ja tarjosi vaihtoehdon Suomen akateemiselle taideopetukselle. 1950-luvulla Vapaan Taidekoulun opettajat ja oppilaat keskittyivät konkretismiin Unto Pusan ja Sam Vannin johdolla. 1970-luvulla opetuksessa painottuivat puhdas abstrakti värimaalaus, Josef Albersin värioppi sekä koulun opettajien Tor Arnen ja Carolus Enckellin kautta tulleet amerikkalaisen maalaustaiteen vaikutteet. 1990-luvun lopulla alkoi matka kohti nykyhetken maalauksen moninaisuutta. Nykyään koulun tärkein pedagoginen periaate on taiteellisen ilmaisun vapaus ja maalauksen käytäntöjen opetus. Vapaan Taidekoulun opettajina ovat toimineet lukuisat merkittävät taiteilijat, kuten William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa ja Sam Vanni. Koulussa ovat opiskelleet muiden muassa Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell ja Rafael Wardi. Koulun rehtorina toimii nykyisin Elina Merenmies. Vapaa Taidekoulu on ainutlaatuinen ilmiö suomalaisessa taidehistoriassa ja merkittävä vaikuttaja Suomen taide-elämässä. Julkaisun kirjoittajat ovat arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa, taidehistorioitsija, dosentti Juha-Heikki Tihinen, kuraattori Satu Metsola sekä professorit Magnus Quaife ja Riikka Stewen, sekä Vapaan Taidekoulun rehtori, kuvataiteilija Elina Merenmies ja hallintojohtaja Meri Karppanen. Fria Konstskolan grundades 1935 på initiativ av Maire Gullichsen. Till en början gav skolan undervisning i principerna för modernt franskt måleri samt färgmåleri. Skolan påminde om de öppna konstakademierna i Paris dit alla var välkomna och erbjöd ett alternativ till den akademiska konstutbildningen i Finland. På 1950-talet utgjorde lärarna och eleverna på Fria Konstskolan konkretismens förtrupp under ledning av Unto Pusa och sam Vanni. På 1970-talet låg tyngdpunkten på rent abstrakt färgmåleri, Josef Albers färglära och influenser från amerikanskt måleri genom skolans lärare Tor Arne och Carolus Enckell. I slutet av 1990-talet inleddes resan mot mångfalden i dagens måleri. Idag är skolans viktigaste pedagogiska grundsats frihet för konstnärliga uttryck och undervisning i måleriets principer. Flera av skolans lärare har varit ansedda konstnärer såsom William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa och Sam Vanni. Bland annat har följande konstnärer studerat i skolan: Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell och Rafael Wardi. Elina Merenmies är för närvarande skolans rektor. Fria Konstskolan är ett unikt fenomen i den finska konsthistorien, och den haft ett stort inflytande på konstlivet i Finland. Bokens författare är arkitekt, professor Juhani Pallasmaa, konsthistoriker, docent Juha-Heikki Tihinen, kurator Satu Metsola, professorerna Magnus Quaife och Riikka Stewen samt Fria konstskolans rektor, bildkonstnär Elina Merenmies och förvaltningschef Meri Karppanen. The Free Art School was founded in 1935 by Maire Gullichsen. In its early years, the school advanced the principles of French modernist painting and colourism. Modelled after the ‘free academies' of Paris, Helsinki's Free Art School offered an alternative to formal academic art education in Finland. In the 1950s, the school's teachers and students formed a hub of Concrete Art led by Unto Pusa and Sam Vanni. In the 1970s, the tuitional focus shifted to pure abstract colourism, Josef Albers' colour theory, and American influences introduced by teachers Tor Arne and Carolus Enckell. By the end of the 1990s, the school began embracing the boundless diversity that characterizes contemporary painting. Today it embraces a pedagogical principle of freedom of expression, with a focus on practical tutelage in painting. Many prominent artists taught at the Free Art School, including William Lönnberg, Sigrid Schauman, Unto Pusa and Sam Vanni. Famous alumni include Tove Jansson, Tor Arne, Carolus Enckell and Rafael Wardi. The school is currently headed by Elina Merenmies. The Free Art School has played a unique role in Finnish art history, exerting a significant influence on the evolution of Finnish art. The authors are architect and professor Juhani Pallasmaa, art historian and associate professor Juha-Heikki Tihinen, curator Satu Metsola, professors Magnus Quaife and Riikka Stewen, and the Headmaster of the Free Art School, artist Elina Merenmies and Administrative Director Meri Karppanen.

Kuvataiteilija ja tutkija Johanna Lecklin on viime vuosina tarkastellut teoksissaan tarinoita ja tarinankertomista - ja etenkin kertomuksia ja kuvia vuoden 1918 tapahtumista Suomessa. Tämä esseekokoelma avaa Lecklinin taiteen kautta keskustelua historian tulkinnasta ja tarkastelee sitä, miten taiteessa voi lähestyä päivänpolttavia aiheita, jotka kumpuavat historiasta. Teos käsittelee Suomen sisällissodan muistamista ja unohtamista taiteen keinoin ja pohtii eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät kansakunnan kipupisteiden uudelleen esiintuomiseen. Kirjan kirjoittajia ovat taiteilijan itsensä lisäksi kulttuurisen muistin ja muistitietotutkimuksen dosentti ja Helsingin yliopiston folkloristiikan yliopistonlehtori Ulla Savolainen, taiteen tutkija ja vapaa tutkija Sini Mononen sekä taidehistorioitsija, kuraattori ja dosentti Juha-Heikki Tihinen. Johanna Lecklin is an artist and researcher who has devoted the past few years to exploring stories and storytelling, especially narratives and discourses associated with the events of the Finnish Civil War of 1918. This collection of essays discusses Lecklin's art in relation to alternative readings of history and art's ability to raise topically relevant issues by revisiting past events. The writers examine practices of remembering and disremembering the Finnish Civil War, while also reflecting on ethical issues raised by Lecklin's revisitation of a painful chapter in Finnish history. The essays are authored by the artist herself, Ulla Savolainen, folklorist and lecturer specializing in cultural memory and memory studies at the University of Helsinki, Sini Mononen, art scholar and independent researcher, and Juha-Heikki Tihinen, art historian, curator and university lecturer.

Pimeys on täynnä valoa -kirja esittelee kansainvälisesti tunnetunkuvataiteilijan taidetta ja sen teemoja avoimesti ja rehellisesti. Uusi julkaisu JUKKA KORKEILA, Pimeys on täynnä valoa Hämeenlinnan taidemuseo ja Artbear Books, 2025 Pimeys on täynnä valoa täydentää kuvaa kuvataiteilija Jukka Korkeilan neljälle vuosikymmenelle ulottuvasta tuotannosta, ja tuo siitä esiin uusia puolia. Julkaisu esittelee taiteilijalta yli sata teosta, joista suurinta osaa ei ole vielä julkisesti esitetty. Jukka Korkeilan ohella kirjaan ovat kirjoittaneet artikkelit taidehistorioitsija, FT Juha-Heikki Tihinen, kulttuuriteoreetikko, FT Livia Hekanaho. Tekstien takana on henkilökohtainen ote tai side taiteilijaan. Tihinen ja Hekanaho ovat seuranneet pitkään Korkeilan taiteilijauraa ja tuntevat hänet henkilökohtaisesti. Korkeila itse kirjoittaa julkaisussa rehellisesti ja koskettavasti omista kokemuksistaan ja taiteestaan. Jukka Korkeila on työskennellyt kuvataiteilijana jo 30 vuoden ajan ja hänen teoksiaan on ollut esillä 26 eri maassa, mm. São Paulon biennaalissa vuonna 2004. Korkeila tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta tilallisuudella, installaatioilla ja piirroksilla on hänen taiteellisessa työskentelyssään merkittävä rooli. Korkeila luo mestarillisesti ja näennäisen vaivattomasti, leikkisällä (itse)ironialla höystettyjä kuvia, joissa ruumiillisuus ja henkisyys kietoutuvat yhteen muodostaen monikerroksisen kuvan ihmisen olemassaolosta. Jukka Korkeilalle on myönnetty Vuoden nuori taiteilija -palkinto vuonna 1999, William Thuring -palkinto vuonna 2009 ja kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2019. Hän on opiskellut kuvataidetta, arkkitehtuuria ja sisustussuunnittelua Suomessa ja Saksassa. Kirja julkistettiin Jukka Korkeila, Pimeys on täynnä valoa -näyttelyn yhteydessä, joka on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 5.6.–19.10.2025.

Oliver Whitehead (s. 1947) on monialainen taiteilija. Englannista Suomeen vuonna 1971 asettunut Whitehead työskentelee monipuolisesti maalauksen, piirustusten, grafiikan, valokuvan, kuvanveiston, liikkuvan kuvan ja lavarunouden parissa. Whiteheadin työskentelyä määrittää kriittinen aikalaiskatse, joka jättää kuitenkin katsojalle tilaa tehdä omia tulkintoja maailmasta ja sen tilasta. Oliver Whiteheadin tuotannosta voidaan löytää monia toistuvia teemoja. Tällaisia ovat muun muassa kulutuskulttuurin fetissiluonteen tarkastelu, kaupunkitilan havainnointi, päiväkirjamaiset huomiot jokapäiväisestä elämästä sekä rauhan teema, jota Whitehead on työstänyt muun muassa julkiseen tilaan piirtämillään liitupiirustuksilla. Kirja esittelee pitkän uran tehneen taiteilijan tuotantoa ja sen teemoja. Oliver Whitehead (b. 1947) is a UK-born multidisciplinary artist who settled in Finland in 1971. Whitehead works in the mediums of painting, drawing, graphic art, photography, sculpture, moving image and poetry recital. His work is defined by its critical perspective on contemporary reality, while leaving room for viewers to draw their own conclusions about the state of the world. Recurring themes in his oeuvre include the critical examination of commodity fetishism, reflections on urban space, diary-like observations about everyday life, and the ever-topical theme of peace, which Whitehead explores through works such as chalk drawings in public spaces. This book presents the oeuvre and enduring thematic concerns of an artist whose long career spans over five decades.

Annu Vertanen (s.1960) on tunnettu ja arvostettu imatralainen kuvataiteilija, joka toimii Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina. Annu Vertanen työskentelee mm. näkemisen ja havaitsemisen, sekä ihmisten välisen kommunikaation teemojen parissa, usein tilallisten puupiirrostensa välityksellä. Puupiirros on hänelle myös aihe erilaisen teknisten toteuttamistapojensa myötä. ”Tekniikan voi keksiä aina uudelleen”.

Didrichsenin taidemuseon näyttelyjulkaisussa Björn Weckström - Ihminen, kone ja koru esitellään monipuolinen otos Weckströmin veistoksia ja koruja 1960-luvulta tähän päivään. Julkaisussa nähdään mm. antiikin Kreikan mytologiasta ammentavia pronssiveistoksia ja meditatiivinen akryyliveistosten kokonaisuus. Didrichsenin taidemuseon näyttelyjulkaisu Björn Weckström - Ihminen, kone ja koru juhlistaa monipuolisen taiteilijan pitkää uraa. Monipuolinen kuvanveistäjäWeckström käyttää tuotannossaan eri materiaaleja ennakkoluulottomasti. Hänen teoksissaan antiikin myytit kohtaavat aikamme tieteelliset saavutukset ja fantasiat - avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen. 1980- ja 90-lukujen suuret, kiiltävät pronssiveistokset, koneihmiset, ovat kuin näky teknologisen kehityksen siivittämästä tulevaisuudesta.” Pyrkimykseni on, että veistoksen jokaisessa linjassa olisi jännitystä ja jokainen muoto täydellinen. Jos näin on, säteilee se energiaa tilaan.” - Björn Weckström. Arvostettu korumuotoilijaBjörn Weckström on saanut kansainvälistä arvostusta korumuotoilijana jo 1960-luvulta lähtien. Julkaisussa esitellään 86 korua Weckströmin uran varrelta - mm. kansainvälisen läpimurron tuonut Kukkiva muuri 1960-luvun puolivälistä sekä taiteilijan tunnetuimpiin koruihin lukeutuva ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa nähty Planetaariset laaksot -kaulakoru.

Anna Retulaisen Hiljaisuus-näyttelyn yhteydessä julkaistussa kirjassa on runsaasti teoskuvia. Lisäksi taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen on kirjoittanut näyttelyjulkaisuun artikkelin "Anna Retulaisen taiteen ei-artikuloidusta" ja kriitikko Sonja Saarikoski artikkelin "Ajan kuvia". Näyttelyluettelossa on myös Sara Hildénin taidemuseon museonjohtaja Päivi Loimaalan alkusanat sekä ma. näyttelyamanuenssi Aino Nurmesjärven kirjoittama biografia. Näyttelynjulkaisun on taittanut Jari Karppanen.

Mitä on nykyinen taidegrafiikka ja millaista teoriaa se tarvitsee? Printed matters: merkitysten kerroksia -kirjan seitsemän kirjoittajaa pohtivat artikkeleissaan taidegrafiikan olomuotoja. Aiempina vuosisatoina graafisin menetelmin tuotettiin jäljennöksiä ja levitettiin kuvia. Vähitellen syntynyt moderni taidegrafiikka on puolestaan merkinnyt graafisten tekniikoiden kehitystä ja itsenäisen taidemuodon syntyä. Jäljentämisen rinnalla ja sijaan se perustuu nyt yhä moninaisempiin prosesseihin: heijastuksiin, toistoon vailla alkuperäistä mallia, kuvautumiseen ja vaikutelmien välittämiseen. On tullut aika kääntää katse ja tekemisen keskipiste kuvapinnan ulkopuolelle ja taiteen materiaalisuuteen: taidegrafiikan merkityksiin välinekeskeisyydestä luopumisen jälkeen, jolloin välineellä on yhä merkitystä.

Key Figures esittelee taiteilija Stig Baumgartnerin (s. 1969) taiteellista työskentelyä vuosilta 2017-2021. Baumgartnerin maalausten muotokieli ammentaa geometrisen värikenttämaalauksen perinteestä, joka saa rinnalleen pop- ja käsitetaiteellista ilmaisua. Teosten luonne on abstrakti, mutta niissä on myös kerronnallisia elementtejä. Kun orgaaniset viivat ja arkkitehtoniset sommitelmat rinnastuvat toisiinsa, teokset saattavat tuoda mieleen arkisia kokemuksia, kehollisia olioita tai tilallisia sokkeloita. Stig Baumgartner taustoittaa kirjan esseessä teostensa teemoja ja muun muassa visuaalisten sääntöjen roolia työskentelyssään. Kirjan muut kirjoittajat ovat taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen sekä Galerie Forsblomin Nina Suni. Key Figures presents works from 2017 to 2021 by the Finnish artist Stig Baumgartner (b. 1969). Baumgartner's paintings owe a debt to the geometrical legacy of Colour Field painting, which he interweaves with strands of Pop Art and conceptualism. Although his works are ostensibly abstract, a closer look reveals the presence of certain narrative elements. The juxtaposition of organic lines and architectural composition evokes many associations ranging from everyday encounters and corporeal presences to spatial mazes. In the accompanying self-authored essay, Baumgartner shares insights into his underlying themes and the significance of visual conventions in his work. The other two written contributions are by art historian Juha-Heikki Tihinen and Galerie Forsblom's Nina Suni.

Havaintojen näyttämöt on laaja ja monipuolinen katsaus Päivikki Kallion taiteeseen. Kallion on työskennellyt painetun taiteen ja taidegrafiikan alueella 1970-luvun lopusta lähtien. Juha-Heikki Tihinen kirjoittaa Kallion taiteellisesta työskentelystä ja sen vastaanotosta. Ruth Pelzer-Montada analysoi artikkelissaan taiteilijan Forum-Boxissa 2018 ollutta näyttelyä Irrotetut ja pohtii Kallion taiteen suhdetta taidegrafiikan perinteeseen. Kallio itse kirjoittaa työskentelystään ja sen muutoksista.” Kallion teoksissa tapaamme ajallisesti kestoltaan rajatun jäljen ja sen näyttämön. Esityksen jälkeen Kallion ihmelehtiö on pyyhitty hetkelliseksi puhtaaksi odottamaan uuden teoksen materialisoitumista. Hänen ajallisesti rajalliset teoksensa tekevät erilaisista tiloista hetkellisesti paikkoja, joissa valo saa paljastaa jäljen. Tämä on yhteinen hetki katsojalle ja teokselle heijastaa toisiaan. Se on valon ja varjon taidetta Päivikki Kallion tapaan” kirjoittaa Tihinen.

Carolus Enckellin näyttelyn yhteydessä julkaistu näyttelykirja, jonka artikkelien kirjoittajina ovat taidehistorian professori Juha-Heikki Tihinen ja taidehistorioitsija Camilla Granbacka. Esipuhe museonjohtaja Päivi Loimaala ja kokoelmapäällikkö Sarianne Soikkonen. Tekstit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Runsaasti kuvitettu.

Kräftskivan är en bok för alla kräftintresserade och andra nyfikna. Den är ett mångsidigt och underhållande informationspaket som tar upp allt från festbordets dukning till kräftfiskets hemligheter. Läsaren kan bekanta sig med kräftskivans historia, som Bo Lönnqvist behandlar i sin essä, och lära sig mer om att krydda snaps. Kräftskivan är också en konstbok, som ger fem samtidskonstnärer utrymme att berätta om sin konst, och sitt förhållande till kräftskivan. Framför allt är Kräftskivan en bok som erbjuder den i Finland hittills mest omfattande översikten av kräftskivan, med dess historia, nutid, seder och bruk.

"Tarmo Paunu johdattaa katsojansa surrealistiseen maailmaan, missä ajatukset ja mielleyhtymät virtaavat vapaina, surrealismin älyllisestä viitekehyksestä irronneina. Tarmo Paunun maalauksissa leikki johtaa ja elämänilo seuraa heti kannoilla. Maalausen punaisena lankana on lähes lapsenomainen ihastus fantasian lähteistä ammennettuun kuvastoon, mikä tekee mahdottoman mahdolliseksi ja epätodellisen todelliseksi." - Britte Montigny

Pauno Pohjolainen (s. 22. toukokuuta 1949 Kuopiossa) on suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kuvataiteilija. Hän sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 1997 ja Pro Finlandia -mitalin 2005. Pohjolainen teki taiteilijadebyyttinsä vuonna 1975 Kuopissa ja Rovaniemellä. Samana vuonna hän sai kultamitalin nuorten taidetapahtumassa. Tyypillistä Pohjolaisen taiteelle on maalauksien ja veistoksen yhdistäminen bauhaus-tyylin tapaisesti sekä erilaisten ainesten yhdistäminen. Hänen työnsä esittävät usein liikettä tai liikkeen illuusiota. Pohjolainen on tehnyt lukuisia julkisia teoksia. Hän on tehnyt mm. Canberraan Suomen Australian suurlähetystöön teoksen Sauna ja sisu sekä Hesperian sairaalan julkisivua koristavan Elämänvirta. Pohjolainen tunnetaan myös alttariteoksistaan ja -reliefeistään. Hänen alttariteoksiaan on Rantasalmen ja Laajasalon kirkossa.

Jani Leinonen ja Riiko Sakkinen heijastavat taiteessa tätä maailmaa jossa elämme. Maailmaa jossa mikään ei enää ole itsestään selvää tai yksiselitteistä. Maailmaa jossa mistä vain voi tulla kauppatavaraa, missä kaikki kääntyy vastakohdakseen. Maailmaa jossa täytyy oppia kyseenalaistamaan ennen kaikkea itsensä. Maailmaa jossa ironia on yritys selviytyä, kohdata tuska pää pystyssä ja hymyssä huulin. Päätökseni kutsua Sakkinen ja Leinonen Amos Andersonin taidemuseoon herätti vilkasta keskustelua museon johtokunnassa. Se toivoi yleisölle varmistettavan, että "Janin ja Riikon Vapaa Maailma" ei mitenkään heijastele niitä arvoja, joita museo edustaa. Tämä on selvää. Yhtä selvää on että jotakin Amos Andersonin taidemuseosta kertoo se, että "Janin ja Riikon Vapaa Maailma" on museossa esillä. Moniarvoisuus ja taiteellinen vapaus ovat museon toiminnan kulmakiviä. Amos Andersonin museo on ylpeä voidessaan tarjota estradin taiteilijoille, jotka valaisevat aikaansa kärjistämällä, haastamalla ja kyseenalaistamalla sitä. Kai Kartio, museonjohtaja, Amos Andersonin taidemuseo