Juha Himanka

Luonnontieteen objektiivisessa näkökulmassa inhimillinen kokemusmaailma asetetaan usein syrjään. Olisiko sillä, miten asiat ihmiselle näyttäytyvät, kuitenkin jotain annettavaa todellisuuden tutkimukselle? Kuinka tutkia todellisuutta? johdattelee lukijan Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologiaan, jossa olemassaoloa ei pelkistetä arkielämän kannalta etäisiin seikkoihin. Keittiön ruokapöytä ei ole ensisijaisesti joukko alkeishiukkasia, vaan esine, joka on ihmiselle omalla tavallaan merkityksellinen. Filosofi Juha Himangan perusteellinen ja tapausesimerkein varustettu teos esittelee fenomenologisen näkökulman mahdollisuuksia filosofian lisäksi yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa. Teos soveltuukin oppikirjaksi kaikille, jotka haluavat avartaa ymmärrystään ympäröivästä todellisuudestamme.

Vaikka luonnontieteen saavutukset ovat valtaisat, on asioita, joista se ei ole kyennyt saamaan otetta. Näistä ohittamattomin olemme me itse: objektiivinen luonnontiede hämmentyy ryhtyessään miettimään, keitä me subjektit oikein olemme. Objektiivisen tieteen piirissä on kyllä saavutettu paljon tietoa esimerkiksi tietoisuuden eri toiminnoista, mutta subjektiivinen kokemuksemme todellisuudesta tieteeltä pakenee. Luonnontieteellisen tiedon ulottumattomiin ovat jääneet niin ikään sellaiset teemat kuin aika, ystävyys, rakkaus ja etiikka. Filosofiassa näitä kutsutaan ajattelun asioiksi. Vaikka luonnontieteen keinot saavat näistä asioista otteen huonosti, on näitä asioita pohdittu parhaimmillaan siinä onnistuen jo tuhansia vuosia. Esimerkiksi luvusta onnistumme tavoittamaan totuuden ilman tieteen apuakin, kun onnistumme laskemisessa. Vastavaasti voimme onnistua myös muiden ajattelun asioiden totuuden tavoittelussa ja kyetä ajattelemaan, keitä me olemme ja kuinka meidän tulisi elää yhdessä. Nämä ajattelun asiat, joita pohditaan pikemminkin totuuden kuin tiedon kannalta, ovat luonnon hyödyntämisessä mitättömiä, mutta elämässämme ne ovat olennaisia. Jo Sokrateen mukaan elämän ajatteleminen on mielekkään elämän ehto. Kirjassaan Todellisuus yhtä kaikki filosofi Juha Himanka käy asiaan ja alkaa seurata ajattelun polkuja.

Mitkä ovat opettamisen lähtökohdat yliopistossa ja korkeakoulussa? Tämä teos asettaa korkeakoulupedagogiikan historialliseen ja filosofiseen kontekstiin sekä korostaa oppimisen tutkimuksen monialaisuutta. Nykyään korkeinta opetusta rajoitutaan usein tarkastelemaan kasvatustieteen ja psykologian näkökulmasta. Tosiasiassa oppiminen on koko yliopistoyhteisön asia. Länsimaisen korkeimman opetuksen lähtökohta on aina antiikista alkaen ollut oppimisen itsenäisyys. Sen varaan yliopiston menestys on rakentunut. Yliopistossa opettaja ei vain ohjaa opiskelijaa ajattelemaan itsenäisesti vaan myös pohtii itse omaa opetustaan. Tämä teos kutsuu ajattelemaan korkeinta oppimista yhdessä. Kirja auttaa opettajia miettimään, mistä opetuksessa ja siinä onnistumisessa on kyse ja selvittää samalla alan keskeiset lähtökohdat, ongelmat ja käsitteet. Yliopistouudistusten keskellä teos auttaa hahmottamaan olennaisen. Teos on tarkoitettu korkeimman opetuksen peruskirjaksi ja soveltuu myös yliopistopedagogiikan kursseille. FT Juha Himanka on filosofian yliopistonlehtori Lapin yliopistossa. Hän on toiminut yliopistopedagogiikan yliopistonlehtorina Helsingin ja Tampereen yliopistoissa.