Juha Ilonen

Julkisivustakatsojat täydentää Juha Ilosen Helsinki-kirjasarjan trilogiaksi. Tarkkasilmäisen katseen kohteina ovat nyt julkisivujen ornamentit, reliefit, veistokset ja muut kuvat, ja vielä tarkemmin kuvien ihmiset, eläimet ja niiden välimuodot. Ne välittävät yleistä uteliaisuutta herättäviä viestejä ja merkityksiä: politiikkaa, valtaa, erotiikkaa, uskontoa, esoteriaa, kauhua ja huumoria. Viattoman näköisiin naisen kasvoihin, karhun päihin ja mielikuvituksellisiin hybridiolioihin liittyy tulenarkoja aatteellisia julistuksia, muinaisen Egyptin ja antiikin jumaluuksia, pilkallista anarkiaa ja sielunveljille tarkoitettuja salaviisaita viestejä. Kirja esittelee kohteensa 1800-luvun alusta 2000-luvun alkuun, anteliaasti ja arvottamatta, jotta ilmiöstä syntyy laaja kokonaiskuva. Katse ulottuu myös Helsingin ulkopuolelle, aina Viipuria myöten. Mukana ovat myös unelmiksi jääneet ihmishahmot, erityisesti Carl Ludvig Engelin, Eliel Saarisen ja Alvar Aallon suunnitelmissa. Talojen mukana puretut ornamentit kertovat vuorostaan vaikutteiden ketjusta ja silmittömästä hävitystyöstä. Julkisivustakatsojat pureutuu väliin putoavan taidemuodon taustoihin. Se nostaa esiin uutta tietoa Suomen tunnetuimpien kuvanveistäjien tuntemattomiakin rakennusveistoksia. Keskeisin tekijä on Gunnar Finne, jonka mittava työsarka 1910-luvun alusta 1940-luvulle keskittyi rakennusveistoksiin Myös keramiikkataiteilija Michael Schilkinin julkisivutyöt esitellään laajasti. Kirja esittelee myös varjoon jääneitä taiteilijoita ja käsityöläisiä sekä teoksia, joiden tekijät ovat historian kirjauksissa jääneet nimeämättä. Kansikuvan ilveilijä kuuluu niihin.

Kiveen hakattu Helsinki kuvaa kallioperän ja pinnanmuotojen synnyn, elämän ja seuraukset. Kallioperä on luettavissa Helsingin kivijaloissa, tukimuureissa sekä kukkuloille johtavissa portaissa. Kirjan kauniit kuvat näyttävät esimerkkejä 1920-1930 luvun taidokkaasta kivirakentamisesta. Työllistämistöissä hyödynnettiin enimmäkseen paikalta louhittua kiveä. Niin tehtiin myös Paasitornissa ja Temppeliaukion kirkossa, jotka ovat näyttävää ja vaikuttavaa arkkitehtuuria. Helsingin keskustan katujen pinnat ovat kiven käytön näyttämöitä. Kaupunkilaisten jalkojen alla on näyttävää kiveä. Mukula-, nupu- ja noppakivistä ja suurista 1800-luvun puolivälin jalkakäytävälaatoista voi lukea geologian pitkää historiaa. Juha Ilonen (s. 1959) on helsinkiläinen arkkitehti ja tietokirjailija. Ilosen Toinen Helsinki (1996/2014) valottaa takapihojen tahatonta arkkitehtuuria ja selvittää niiden syntyyn johtaneen historian. Kolmas Helsinki (2013) tuo esiin keskustan kortteleiden kerroksellisuuden niiden julkisivujen kautta. Julkisivustakatsojat (2021) kääntää katseen ihmis- ja elänhahmoisten ornamenttien monipuoliseen sisältöön ja symboliikkaan.

Umpikortteleiden sisäosat ovat tuntematon ja kuitenkin erottamaton osa Helsinkiä. Takapihojen arkkitehtuuri on syntynyt pitkän historiallisen kerrostumisen tuloksena ilman tietoisia esteettisiä pyrkimyksiä. Tilalla on koruton epäjärjestys, jota ovat säädelleet välinpitämättömyys, röyhkeys, ahneus, eriarvoisuus, kaavamainen byrokratia ja sattumanvaraisuus. Kortteleiden kääntöpuolen arkkitehtuuri on parhaimmillaan voimakkaampaa ja elämyksellisempää kuin kadun puolella. Väheksytyt palomuuritkin ovat saaneet pihoilla uuden arvon väkevinä käsin muuraamisen monumentteina. Toinen Helsinki valottaa takapihojen arkkitehtuuria suurikokoisin valokuvin ja taustoittaa umpikortteleiden kehityshistorian Helsingissä. Toinen Helsinki valittiin Tieto- Finlandia -ehdokkaaksi 1996, ja se huomioitiin myös Vuoden tiedekirja ja Vuoden kaunein kirja -kunniamaininnoilla! Kirjan kolmannen painoksen tekstiä on päivitetty, ja se sisältää kymmenen aiemmin julkaisematonta valokuvaa. Juha Ilonen (s. 1959) on helsinkiläinen arkkitehti, joka tekee suunnittelutyönsä rinnalla omaehtoista tutkimustyötä Helsingin ydinkeskustan olemuksesta. Juha Ilosen Olohuone Helsinki -kartoitus (2007) osoitti kaupungin piilevien julkisten tilojen paikat ja niiden kehittämisen suuntaviivat. Kolmas Helsinki - kerroksia arjen arkkitehtuurissa (2013) toi esiin keskustan kortteleiden kerroksellisuuden niiden julkisivujen kautta!