Juha Laitinen

Runoelmamainen runokokoelma kutsuu ihmisen luonnon ja luonnossa kokemiseen ja mietiskelyyn. Tekstit onnistuvat olemaan eräänlainen rauhallinen tyven, jota hallitsee pikemminkin ymmärrys ja ymmärtäminen kuin etsintä. Keskiöön nousee silkka viisas läsnäolo, jossa on helppo viihtyä ja tyyntyä.

Runokokoelman kuvallisesti tarkka ja selke lyriikka nostaa keski n niin havainnon sin ns kuin keskuslyyrisen, aforistisuuttakin tavoittavan ilmaisun. Teksteiss ulkoisen todellisuuden ohella palataan v j m tt runon min n, t m n tuntoihin, reaktioihin ja pohdintoihin. Lyyrisen min n havainnon vaihdokset, asennot, niiden johdonmukaisuus on yksi osa sit punnittua juonnetta, jota runot noudattavat. Kokoelmaan muotoutuu huikea draamallinen kaari.

Runokokoelman läpäisee itämainen filosofia. Aistimellisen elämän arjessa väreilee energiaa, myötätuntoa ja rakkautta, mutta voiko ihminen olla vapaa ristiriitojen maailmassa.

PYYDÄN SINUA TANSSIMAAN MERELLE on 40 mieterunon kokoelma rytmitettynä viiteen osastoon. Runojen minäpuhuja tarkkailee ja tekee havaintoja maailmasta ja ajattelustaan. Teemat käsittelevät ajattelua ja kokemista yleensä, matkalla oloa, kaipuuta ja merta. Tyyliltään runot ovat pelkistettyjä ja niukkoja. Niissä toistuvat läpi kokoelman teemoihin liittyvät filosofiset kiteytykset.

Runoissa pelkistyvät itsen kohtaamiset maailmassa. Runominä oivaltaa läsnäolon rikkauden yksin eri kulttuureissa.

Teoksen runominä pohtii, mitä on "passion". Millainen on palava mieli, kun se kohtaa ilon tai maailmansurun myräkän? Ja sitten sateen jälkeen, polun varrella, sinertääkö neulasten pisaroissa kuukiviä?