Juha Pakkala

Rohkea tietokirja valottaa Jumalan inhimillistä taustaa. Jumala on yksi historiaan eniten vaikuttaneista ideoista. Hänellä on perusteltu niin sortoa kuin hyviä tekoja. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa kaikkivaltiaan uskotaan olevan muuttumaton, mutta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta piirtyy toisenlainen kuva. Ensimmäinen suomalaisten teologien aiheesta kirjoittama yleistajuinen teos esittelee Jumalan värikästä varhaishistoriaa. Kiehtova kirja kuvaa, miten muinaisesta myrskynjumalasta kehittyi kaikkivaltias Jumala ja juutalaisesta opettajasta ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika. Se käsittelee myös esimerkiksi Jumalan sukupuolta sekä enkeleitä, demoneja ja helvettiä.

Mitä Israelin kansan alkuperästä tiedetään? Milloin monoteismi eli usko yhteen Jumalaan syntyi? Kuinka laajalle hellenistinen ja roomalainen kulttuuri oli levinnyt Jeesuksen ajan Israelissa? Kävikö Jeesus teatterissa? Mitä kreikkalainen auringonjumala tekee juutalaisessa synagogassa? Arkeologiasta voidaan etsiä vastauksia näihin ja moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joihin Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta. Arkeologia avaa näkökulman, joka rikastaa kuvaa kristinuskon ja juutalaisuuden juurista ja osoittaa, kuinka monimuotoinen maailma Raamatun tekstien taustalle kätkeytyy. Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret on ensimmäinen yleistajuinen mutta samalla tieteellinen suomenkielinen johdatus Raamatun arkeologiaan. Siinä kuvataan useita arkeologisia kohteita ja löytöjä, joita ei ole aiemmin esitelty suomenkielisessä kirjallisuudessa. Runsas nelivärikuvitus täydentää teoksen. Raimo Hakola on Uuden testamentin eksegetiikan ja Juha Pakkala Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Pakkala johtaa arkeologisia kaivauksia Israelin Kinneretissä.

Ihan täyttä hepreaa johdattaa lukijan Raamatun heprean perusteisiin. Kirjassa käsitellään keskeiset kielioppiasiat, joiden oppimista harjoitukset tukevat. Tärkein sanasto kertautuu tehtävissä, niin että se on helppo omaksua. Harjoitukset on testattu opetustilanteissa Helsingin yliopistossa. Raamatun teksteistä poimitut esimerkit on valikoitu tukemaan perusteiden oppimista. Perustaitojen myötä karttuu kyky käyttää myös muita heprean apuneuvoja kuten kielioppeja ja sanakirjoja. Opiskelija saavuttaa kielessä perustason, jolla hän voi lukea Heprealaista Raamattua (Vanhaa testamenttia) sanakirjan avulla.

The book investigates omissions in the textual transmission of the Hebrew scriptures. Literary criticism (Literarkritik) commonly assumes that later editors only expanded the older text; omissions would not have taken place. This axiom is implied in analyses and introductions to the methodology. The book investigates the validity of the axiom. After a review of literature, books of methodology, and past research, texts from different parts of the Hebrew Bible are discussed with this aim in view. The investigated texts consist of examples which preserve documented evidence about editorial changes. Passages with variant editions are compared in order to understand omissions as an editorial technique. The comparison of variant witnesses includes, for example, passages where the Greek and Hebrew versions differ and cases where parallel passages differ (e.g., Chronicles in relation to Kings, the Temple Scroll in relation the Pentateuch). Example texts have been taken from the Pentateuch, Samuel, Kings, Ezra-Nehemiah, Esther, Jubilees, etc. The investigation shows that omissions took place in part of the transmission of the Hebrew scriptures. Although omissions were clearly less common than additions, the conclusion challenges the axiom of literary criticism. Rejecting the conventional implementation of the methodology, the book provides a new model for understanding the transmission of the Hebrew scriptures that integrates omissions as a possible editorial technique.

This monograph investigates the literary development of Ezra 7-10 and Neh 8. With a detailed literary critical analysis, the investigation shows that the text was produced in several successive editorial phases for at least two centuries. Thus the final text cannot be used for historical purposes. The oldest text emerged as a short narrative, entirely written in the third person. It describes how a Torah scribe (Schriftgelehrter) called Ezra came from Babylon to Jerusalem to reinstate the written Torah. In the later editorial phases, Ezra's role was transformed from a scribe to a priest who brought cultic vessels to the Temple. The editorial development reveals that the text was originally influenced by Deuteronomy and the (Deutero)nomistic theology. Later, it came under priestly and Levitical influence.