Juha Pentikäinen

PROFESSORI EMERITUS Juha Pentikäisen kolmas osa Pappilan viikari päättää Muistamat-trilogian, josta aiemmin ovat ilmestyneet 1. Juuret (2022) ja 2. Synnyin talvisotaan (2020). Pentikäisen perhe elää sotien jälkeistä aikaa luontaistaloudessa Haapajärven pappilassa. Kirkko oli keskellä kylää ja pappilan karja laitumilla sen vieressä. Teos kertoo kirjoittajan kasvuympäristöstä pappilan arjessa ja juhlassa, poikaviikarin seikkailuista, elämästä ja kasvusta aikuiseksi mutta myös yhteiskunnan muutoksista ja pappilakulttuurin murroksesta. Teos avaa ainutlaatuisen näkymän myös vanhoillislestadiolaisen pappisperheen avoimen monipuoliseen ja vuorovaikutukselliseen elämään 1950-luvulla. Vieraita ja sukulaisia kävi paljon, seuroja pidettiin ja perhe liikkui ulkomaita myöten. Juhakin pääsi jo pikkupoikana matkustamaan ympäri Suomea, teini-ikäisenä töihin Ruotsiin sekä opiskelemaan Brittien saarille. Hänellä oli myös mahdollisuus tutustua jo kouluvuosina eri uskontoihin. HELSINGIN YLIOPISTON uskontotieteen professorina sekä sittemmin Lapin yliopiston ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin pohjoisen etnografian professorina elämäntyönsä tehnyt Juha Pentikäinen avaa kirjassaan omaa elämäänsä pidemmällekin. Hän kuvaa monia mielenkiintoisia tilanteita, jotka ovat toteutuneet nuoruusvuosien jälkeen. Ne ovat kirjan sivuilla myöhempinä muistikuvina. Pentikäinen katsoo, että hänen kasvuympäristöllään ja sen avaamilla mahdollisuuksilla on ollut ratkaiseva merkitys hänen uralleen sekä kansanperinteen kerääjänä että tutkijana ja myöhemmin uskontotieteen ensimmäisenä professorina Helsingin yliopistossa. Teoksessa on runsaasti valokuvia, joista pääosa on Pentikäisten veljesten kuvaamia.

Professori emeritus Juha Pentikäinen (s. 1940) peilaa Muistamat-trilogian ensimmäisessä osassa vanhempiensa tietä täysin erilaisista taustoista. Isä Veikko Pentikäisen (s. 1909) lähijuuret olivat Inkerinmaalla, Viipurissa ja Savossa. Vuoden 1918 sisällissodan haavat perhetaustassa varjostivat upseeriksi mielineen nuoren merikadetin uraa ja saivat hänet vaihtamaan opintosuuntansa papiksi. Äiti Kaino o.s. Liakka (s. 1910) taas oli kasvanut Väylänvarren eli Tornionlaakson jääkärihenkisissä talonpoikaissuvuissa. Hänen isänsä oli suojeluskunnan ja Aitosuomalaisten paikallisaktiivi. Surua toivat niin perheen äidin kuin nuoren veljen sairaudet ja varhainen kuolema.1930-luvun puolivälissä avioituneiden ensimmäinen koti oli Velkuan saaristoseurakunnassa. Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina sekä sittemmin Lapin yliopiston ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin pohjoisen etnografian professorina elämäntyönsä tehnyt Juha Pentikäinen pohtii kirjassaan vanhempiensa erilaisia lähtökohtia. Erityisesti aikakauden poliittisella ja uskonnollisella ilmapiirillä oli suuri vaikutus tuleviin sukupolviin. Pentikäinen katsoo sukujensa juuria ja salaisuuksia avoimesti kunnioittaen edellisten sukupolvien muistia ja muistiinpanoja. Kirjassa on runsas, arvokas historiallinen kuvitus useiden sukupolvien albumeista.

Professori Juha Pentikäisen muistelmien — ”Muistamien” — ensimmäisen osan nimelle "Synnyin Talvisotaan" on vankka perustelu: hän on syntynyt Talvisodan viimeisten viikkojen rankimpien sotapäivien aikana helmikuussa 1940 ja hänet on kastettu rauhan solmimisen päivänä 13.3.1940. Sitä mitä lapsi ei voi muistaa tai tietää sotien vaiheista, Pentikäinen kuvaa perheensä kirjeenvaihdon ja muiden aikalaislähteiden valossa. Jatkosodan ja Lapin sodan rintamilla kenttäpappina ollut perheen isä Veikko Pentikäinen muistaa Juhaa ja perheen muita lapsia kortein ja kirjein, joissa kuvataan myös rintamatapahtumia. Hänen kokemuksiaan varjostaa raskaasti Neuvostoliittoon ennen sotia loikanneen Vilho-veljen vakoojan maine. Kotirintaman kuulumiset puolisolleen selostaa Rantsilan ja Haapajärven Ronkaalan pappiloita emännöinyt perheen äiti Kaino Pentikäinen. Talvisodan kirjeenvaihtoparina ovat Kainon sisar Annikki Liakka ja tämän sulhanen, kotiseudullaan pohjoisessa sotinut pappi Kullervo Hulkko. Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina sekä Lapin yliopiston ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin pohjoisen etnografian professorina toiminut Juha Pentikäinen pohtii kokemustensa kautta, millainen on sotien pojan 'usko'. Kirjan päätössanoissaan hän tiivistää vuosikymmenien kokemuksensa: ”Uskontojen vuoropuhelua tarvitaan nykymaailmassa enemmän kuin koskaan.” Niinpä hän on ollut kansainvälisten kollegojensa kanssa ideoimassa mm. uskontojen globaalia akatemiaa.

Moni meistä tietää, että Laestadius oli Lapin pappi. Mutta moniko on kuullut, mitä kaikkea muuta hän oli: saamelainen, kielentutkija, kirjailija, lehtimies, ekologi, botanisti, Linnen etevä oppilas ja Lapin maiden ahkerin kasvientutkija, uskonnonfilosofi ja -psykologi sekä etnografi, saamelaisten mytologian kirjoittaja ja uskontotieteilijä. Ruotsin kuningas nimitti hänet ranskalaisen La Recherche -retkikunnan saamelaisoppaaksi ja botanistiksi, ja ansioistaan hän sai ensimmäisenä pohjoismaalaisena 1841 Ranskan Kunnialegioonan ritariristin. Tämä kirja valaisee uudella tavalla Laestadiuksen persoonaa sekä hänen kiinnostavia ajatuksiaan mm. Jumalasta ja naisen ja miehen välisestä suhteesta. Teoksessa on aikakauteen liittyvä valokuvakuvitus.

This volume contains cutting edge contributions that consider new approaches to three areas: the documentation of rock art; its interpretation using indigenous knowledge; and the presentation of rock art. Working with Rock Art is the first edited volume to consider each of these areas in a theoretical rather than a technical fashion, and it therefore makes a significant contribution to the discipline. The volume aims to promote the sharing of new experiences between leading researchers in the field. While the geographic focus is truly global, there is a dominant north-south axis with strong representation from researchers in southern Africa and northern Europe, two leading centres for new approaches in rock art research. Working with Rock Art opens up a long overdue dialogue about shared experiences between these two centres, and a number of the chapters are the first published results of new collaborative research. Since this volume covers the recording, interpretation and presentation of rock art, it will attract a wide audience of researchers, heritage managers and students, as well as anyone interested in the field of rock art studies.

This book presents the bear, the divine being who descends from heaven and begets the forefathers of the clan, as he appears in the myth and folk tradition of the Northern World of Finland and its neighboring lands. This brand new book describes how, though a god, the bear was ritually hunted; his body was then reverently buried, while his skull was hung upon a sacred pine tree, symbolizing his ascent back to his heavenly home. The ancient Finnish poems, set down in writing from the seventeenth century on, are examined and presented in Finnish as well as in English translation, and the profound significance of the bear within Finnish culture up to the present day is put before the reader. Professor Pentikäinen has produced a series of of prize-winning books, films and exhibitions based on his field work among the indigenous peoples of Siberia. He is leading expert on Finnish and Sami mythology and beliefs and an accomplished scholar of the Kalevala.

Helsingin yliopiston uskontotieteen professorin, samanismin tutkija Juha Pentikäisen ja Suomen 84 kalliomaalauksesta 25 löytäneen arkeologi Timo Miettisen kiehtova teos avaa uusia näkökulmia Suomen vanhimman kuvakielen merkkeihin. Paikan pyhä kokemus on syy, miksi kivikauden ihminen on kallioon maailmankuvaansa punamullalla maalannut. Useat kalliomaalaukset sijaitsevat kuten Lapin seidat ihmishahmoisten profiilikallioiden äärellä, joista Astuvansalmen Ukko on vaikuttavin. Vertailu monivärikuvin Siperian ja Lapin noitarumpuihin antaa aiheen pitää kalliotaidetta samaanien laatimana kirjana pyhän kokemuksista. Teos paikantaa kalliotaiteemme Cromagnon-ihmisen 30 000 vuotta sitten luomien luolamaalausten kentässä.