Juha Riihiranta

Historiateos kuljettaa lukijan ainutlaatuiselle, kansatieteelliselle aikamatkalle sortovuosien aikaiseen etelähämäläiseen kyläyhteisöön Lammin Kataloille. Lammilaisten arkeen tutustutaan vuonna 1910, jolloin Lammi tunnettiin maan huomattavimpana pellavapitäjänä, Suomen alue kuului Venäjän keisarikuntaan ja venäläistämistoimet herättivät ihmisissä huolta. Maaseudulla asuttiin monin paikoin vielä suurissa ryhmäkylissä, elanto saatiin pääosin maanviljelystä ja puolisoa ei etsitty juuri naapuripitäjää kauempaa. Sähkövalon, puhelimen, kylvökoneen ja traktorin kaltaiset keksinnöt olivat vielä todellisia harvinaisuuksia. Teoksen pääosassa ovat tavalliset lammilaiset talolliset, torpparit, käsityöläiset, rengit, piiat, opettajat, kauppiaat, itselliset ja mökkiläiset perheineen. 1900-luvun alussa heidän arkeaan luonnehtivat maatalouden voimakas uudistuminen, metsähakkuiden yleistyminen, kansakoulujen rakentaminen, nuorisoseura- ja raittiusaatteiden leviäminen, kulttuuri- ja urheilutoiminnan vilkastuminen sekä työväenyhdistysten perustaminen. Venäjän sortotoimenpiteet, eduskuntauudistus ja puoluepolitikoinnin kiivastuminen vaikuttivat paljon myös tavallisten hämäläisten arkeen. Elämä maaseudulla oli ollut pitkään varsin yhdenvertaista, jolloin kylänraitilla ei tehty suurta eroa isäntäväkien ja työväestön välillä. Vuoden 1905 suurlakko, poliittisten yhdistysten perustamiset ja puoluelehtien kirjoitukset lietsoivat kansan jakautumista kahteen osaan. Monet entiset ystävät alkoivat nähdä toisissaan vihamiehiä. Teos on rakennettu monipuolisesta lähdeaineistosta, jonka avulla lukijalle luodaan mahdollisimman autenttinen tunnelma ja rekonstruktio vuodesta 1910. Tyylikeinona käytetään ns. historiallista preesensmuotoa, jolloin vuoden 1910 tilannetta tarkastellaan ikään kuin dramatisoiden nykyhetken silminnäkijän näkökulmasta.

Asutusrakenteen historiasta ja kerroksellisuudesta kertovaa aineistoa tarvitaan monilla aloilla, kuten maankäytön suunnittelussa, historian- ja maisemantutkimuksessa sekä arkeologiassa. Käytettävissä olevaan historialliseen kartta-aineistoon liittyy paljon puutteita ja rajoituksia, ja niinpä suomalaisasumukset on merkitty karttoja kattavammin ja yhteismitallisemmin erilaisiin väestöluetteloihin paikoin 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Kirjassa selvitetään, miten historiallisten väestöluetteloiden sisältämiä paikkatietoja voidaan hyödyntää uuden ajan maaseutuasutuksen paikantamisessa. Väestöluettelotietojen avulla rekonstruoidaan etelähämäläisen Lammin pitäjän asutuskehitystä. Väestöluetteloiden sisältämiä epäsuoria sijaintitietoja, kuten talon- ja torpannimiä, geokoodataan digitaaliseksi paikkatiedoksi Lammin asutuskehityksen kannalta keskeisinä murrosajankohtina ryhmäkyläajasta hajakyläaikaan. Geokoodauksen viiteaineistoina käytetään eri-ikäisiä suurimittakaavaisia karttoja, kiinteistönmuodostumistietoja, asumusten haltijaketjuja ja asumusnimien sijaintiviittauksia. Käytettyjä menetelmiä ja lähteitä selostetaan kylä- ja asumuskohtaisesti. Merkittävälle osalle väestöluetteloihin kirjatuista lammilaisasumuksista esitetään yksityiskohtainen sijainti poikkileikkausvuosina 1694, 1773 ja 1855. Ensimmäinen ajankohta kuvaa aikaa ennen ruotujako- ja torpparilaitosta, toinen aikaa ennen isojakoa ja talonpoikaistorppia sekä kolmas torpparilaitoksen suuruuden ja toisaalta isojaon jälkeistä siirtotila-aikaa. Vastaavia menetelmiä voidaan käyttää maaseutuasutuksen paikantamisessa myös muilla alueilla. Väestöluettelotiedot tuovat lisäarvoa erityisesti 1800-luvun asutuksen tarkastelemiseen ja maaseudun haja-asutuskehityksen tutkimiseen. Kirjassa on yhteensä 33 mittakaavassa 1:40 000 (A4) tuotettua värillistä rekonstruktiokarttaa Lammin asutuksesta vuosina 1694, 1773 ja 1855. Lisäksi kirja sisältää lähes sata mustavalkoista otetta Lammin alueelta valmistetuista kartoista 1600-luvulta 1900-luvulle.