Juha Seppälä

Seppälän uusi romaani kertoo kaikille eläville yhteisestä aiheesta, kuolemasta. Päähenkilö on keski-ikäinen ruumisautokuski, jonka mustan ajoneuvon asiakastilaan monet tarinan sivuhenkilöt päätyvät. Kun kiiltävä Cadillac Escalade lipuu kaupungin halki, ihmiset pysähtyvät nähdessään kerrankin jotakin varmaa epävarmuuden keskellä. Moderni Tuonelan lautturi tekee työtään ja pohdiskelee elämänsä kulkua. Mitä kuuluu Tomas-pojalle, nyt jo aikuiselle, jota vuosien tauon jälkeen olisi mahdollista tavata? Kaivon pohjalta löydetään vainaja, jota poliisi etsi. Mikä miestä ajoi karkumatkalle? Oman loppunsa marketin kassajonossa kohtaa illuusionsa karistanut kirjoittaja, joka ruotii mennyttä rajan tuolla puolen. Kuka oikeastaan kertoo kenenkin tarinaa, ja millä oikeudella?

Mitä tapahtuu kun kaikki ympäröivä näyttää erilaiselta ja löydämme itsemme toivomasta, ettei paluuta entiseen ole? Elämä ei tunne rajoja, normaalia tai epänormaalia. Mitä tiiviimmäksi elo muuttuu, sitä kirkkaammin merkitykselliset asiat ja kohtaamiset näyttäytyvät. Pakopiste-kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Teos on yritys nähdä ja ymmärtää mitä siitä voi seurata. Kokoelman nimekkääseen kirjailijakaartiin kuuluvat Hannu-Pekka Björkman, Annina Holmberg, Nina Honkanen, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Antti Nylén, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Helena Sinervo. Kirjan idean takaa löytyvät kirjailija Nina Honkanen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: ”Ajatus kirjasta tuli keväällä auringon ja kuun näyttäytyessä samassa kuvassa. Eikä kokoelmaan kutsuttuja kirjailijoita tarvinnut kauaa miettiä.” Mukaan lähti hieno kattaus maamme eturivin kirjailijoita. Björkman ja Honkanen ovat olleet lukemastaan vaikuttuneita: ”Jokaisen kirjailijan kertomuksella on oma pakoton kohtansa näiden kansien välissä”, he toteavat kokoelmasta.” Oman tulkintani mukaan sisu on paljon monitahoisempi käsite kuin vaikkapa se, että ihminen menee tarvittaessa läpi harmaan kiven. Sisu on sitä, että keksitään keino ylittää kivi.” - Jenni Kirves”Olemme tottuneet ajatukseen, että ihmisjärki on ainoa universaali järkilaji, joka pystyy avaamaan maailmankaikkeuden toimintakoodit.”- Juha Seppälä”Se, että sain kerran viikossa istua sohvalla ja katsoa telkkaria jonkun kanssa, piti mut ihmisenä ja nahoissani. Adidaksen t-paidankin sain Seijalta. Se lämmittää yhä.” - Juha Hurme

”Paavo Rintalan teosten maailma on merkinnyt minulle historian ja ajan ulkopuolelle asettumista, omaa todellisuuttaan, niin vahvat kytkennät kuin hänen tuotannollaan historiaan onkin.” Rintalan (1930-1999) laaja, olemassaolon peruskysymyksiä luotaava tuotanto oli Juha Seppälän kiinnostuksen kohteena jo nuoruudessa. Kirjailijanuransa alkuvuosina 1980-luvulla Seppälä tapasi Rintalan, ja kohtaamisesta alkoi vuosia kestänyt kirjeenvaihto, kirjallinen ystävyys. Rintalan tuotantoa tarkasti lähilukevassa esseekirjassa Seppälä palaa myös kirjeisiin, joista välittyy vanhemman ja nuoremman kirjailijan molemminpuolinen arvostus. Monien muiden aiheiden - historian, taiteen, kritiikin, sodan - ohella tekstit valaisevat Rintalan suhdetta syvimpiin eli uskonnollisiin kysymyksiin, joiden kanssa hän kamppaili niin kirjoituksissaan kuin omassa elämässään. ”Kun puhuu Rintalasta, on puhuttava Jumalasta.”

Juha Seppälän kolumnivalikoiman tekstit haarukoivat olemassaoloammeajassa, jossa joudumme rakentamaan identiteettimme itsemme ulkopuolelta. Kiihtyvällä nopeudella saamme yhteyden kaltaisiimme viidakossa paikkaa etsiviin. Tarvitsemme ikonimme, esieläjämme, mielipidejohtajat, meitä härskimmät roistot ja sankarit. Heille kaikille löytyy kokoelmassa sijansa. Viidellä vuosikymmenellä julkaistut tekstit dokumentoivat lähihistorianmuutoksia, kulttuurin tilaa, julkisuuden kummallisuuksia ja historian syklisyyttä. Juttujen lomaan Seppälä kirjoittaa 2020-luvun kommenttinsa. ”Olisi huolestuttavaa, jos mielipiteeni lukuisissa asioissa eivät olisi aikojen kuluessa muuttuneet.” Kolumnistina Seppälä on tiennyt, että deadline on pyhä. Ilmiöiden arvo jaarvottomuus punnitaan, kun verekset jäljet piirtyvät vuosikymmenten taustaavasten. Samalla kirjailija yrittää vastata hänelle joskus esitettyyn kysymykseen: ”Miltä tuntuu olla Suomen väärinymmärretyin humoristi?”

Miltä tuntuu jäädä yhtä etäälle syntymästä ja kuolemasta? Joelin vanhemmat kuolevat vuonna 1969 auto-onnettomuudessa. Äitinsä kohdussa kelluva Joel ei ehdi syntyä vaan jää olemattomuuden ja olemisen välitilaan, romaanin kertojaksi. Maailmaa Joel ei pääse kokemaan, mutta hän käyttää rajatonta kertojanvapauttaan syntymättömän kohtuuttomuudella. Auki kehiytyy reilun sadan vuoden mitalle levittyvä kertomus olosuhteista, joissa Joelin sukulaiset ovat eläneet. Samalla Joel sepittää mahdollisia kohtaloita itselleen. Kuullaan myös syntymättömän kirjallisuuden monimielistä filosofiaa. Romaanin miehisen maailman taustalla häilyy pienenä kuolleen Alman hahmo. Hän on kuin mustaan multaan haudattu pellavankukka, joka hennon sinisenä kukkii yhden päivän. Alma on sisällä historiassa toisin kuin syntymätön kertoja: espanjantauti, oman aikansa maailmanmullistus, vie Alman tämänpuoleisesta pois. Hän on vaihtoehtoisen tarinan kaiku. Joel ei saa häntä mielestään. Mikä on maailma, jonne Joel ei syntynyt? Millainen olemassaolon raja, jota hän ei koskaan ylittänyt?

Kenelle siniristilippu kuuluu? Entinen lippuneuvos Harry Hamartin saa nimettömän viestin: tarjolla on ammoin varastettu Suomen ensimmäinen valtiolippu. Se on vaihtanut historian saatossa omistajaa monesti, nyt sitä kauppaa tuntematon taho. Kohdatessaan haasteen Hamartin tulee sotkeneeksi vyyhteen tyttärensä Nellin ja tyttärenpoikansa Nikon sekä ystävänsä poikkitaiteilija Jauhiaisen. Lippuun kääriytyy tarinassa erilaisia historiallisia ja symbolisia teemoja: kiihkonationalismia, kaupankäyntiä, väärinkäsityksiä, sotia ja someraivoa. Lipun ja suomalaisuuden merkitystä metsästävää Hamartinia piinaa epäilys toimintansa mielekkyydestä; toisaalta hän on vakuuttunut, että lipun pelastaminen on juuri hänelle lankeava missio. Sankariaika on syvälle Suomen itsenäisyyshistorian kerrostumiin porautuva romaani. Se nostaa esiin kysymyksen: mistä kaikesta historian linkkiviidakossa kamppaillaan, kun kamppaillaan Suomen lipusta?

Super Market ilmestyy nyt uutena painoksena. Yhtä kylmänä, julkeana ja häiritsevänä kuin 27 vuotta sitten.

In November 1939, the Soviet Union invaded Finland. The Red Army, confident of victory in time for Stalin’s birthday, prepared to march into Helsinki within weeks. Facing them was a nation of just under four million people, largely alone and outgunned and outnumbered fifty to one. Yet, against all odds, Finland did not fall. _Defending Finland from Hitler and Stalin_ tells the extraordinary story of how a small democracy survived a squeeze between the twentieth century’s two most ruthless totalitarian powers: Stalin’s Soviet Union and Hitler’s Nazi Germany. At the centre of this struggle stood Field Marshal Carl Gustaf Emil Mannerheim. The narrative takes the reader into the frozen forests of the Winter War, where Finnish ski troops used encirclement tactics to dissect and destroy mechanized Soviet divisions. It follows the high-wire act of the Continuation War, where Finland navigated a precarious co-belligerency with Nazi Germany – accepting German weapons to survive while refusing to adopt Nazi ideology. Mannerheim’s leadership was defined by hard-nosed pragmatism. He dined with Hitler to secure grain and guns, yet refused to attack Leningrad or deport Finland’s Jewish citizens. He served the Tsar for thirty years, yet became the father of Finnish independence. Perhaps most paradoxically, he received honours from both Imperial Russia and Imperial Germany – two sworn enemies – during the First World War, and was later decorated by Free France, neutral Sweden, and Nazi Germany during the Second World War. Drawing heavily on Finnish archives, through detailed operational analysis and frontline accounts this book reveals the mechanics of small-state deterrence. It culminated in the massive defensive battles of 1944, where Finnish artillery innovations finally halted the Soviet steamroller, allowing Mannerheim to negotiate a peace that preserved Finnish sovereignty. Of all the continental European nations that fought in the Second World War, only two capitals were never occupied by enemy forces: Moscow and Helsinki. This is the story of how that happened.

Kirjallisin hanttihommin itsensä elättänyt mies kokee eläkevuosiensa epäkiitolliseksi missioksi elämän varrella kertyneiden kirjamassojen hävittämisen ja itselleen tärkeimpien teosten turvaan saattamisen. Tehtävään soveltuvaksi paikaksi tarjoutuu opiskeluaikaisen ystävän, taiteilija Bomanin, merenrantamökki. Kunnes naapurilaiturille ilmestyy nainen. Iltarusko punaa taivaanrantaa, mutta sen kajo on armollinen. Vanhenevat miehet osaavat puhumisen sijasta kuunnella ja sovittaa olemisensa toistensa lomaan. Menneiden kokemusten ohella heitä yhdistää vierauden tunne maailmassa, jossa painetun kirjan relevanssin hiipuminen on tehnyt siitä kurtturuusun. Auringossa valo taittuu traagisesta koomiseen, yöllä syttyvät kirkkaat tähdet. Lopulta meren ylle työntyvät suuret hiutaleet. Arvoitus jää.

Hautavirkamiehen maailmankuvaa järkytetään. Romaanissa puhuvat elävät, kuolleet ja syntymättömät. Komeetta kiitää kohti Maata. Aikaa törmäykseen on yksi sekunti.

Martti Hirvonen on hautaustoimen päällikkö joka kaitsee hautausmaata omistajan intohimolla. Kosti Grundsten, lento-onnettomuudessa kuolleen lentäjän poika, haistaa busineksen. Hän on valmis huoltamaan hoitamattomat haudat jottei niitä pyyhittäisi pois rekisteristä. Siksipä hän lähestyy hautaoikeuden omistajia. Mutta Martti Hirvonen ei voi sietää kilpailijaa reviirillään.

Romaani kuuden sukupolven tapahtumista, vaikuttava kertomus sadan vuoden kierrosta, ihmisen kohtalosta maan päällä. Sattumanvaraisesti ihminen leijuu ajassa ja tapahtumissa, eikä saa vastausta kysymykseen miksi käy tai kävi näin. Novellistina ja lyhytproosan taitajana tunnetun Juha Seppälän Sydänmaa on sadan vuoden aika-akselilla liikkuva romaani. Siinä seurataan kuuden sukupolven tapahtumia, ihmisiä ajan ja historian armoilla. Tässä ajassa elää Vesa, eronnut, Piia-tyttären yksinhuoltaja. Hän on väljässä suhteessa Ullan kanssa. Vesan äiti ja isä ovat ajautumassa erilleen, ja isä sairastuu vakavasti. Kerronta leikkaa Vesan äidin puolelta aina 1800-luvun loppuun, Minnan ja Jussin suhteeseen sekä Minnan tyttären Hilman elämään Hermannin puolisona. Hilma ja Hermanni rakentavat Lepolan torpan Koveron rannalle, Sydänmaalle. Heidän poikansa ajautuu kansalaissotaan. Kaikkien näiden ihmisten elämässä kello käy, armottomasti ja vakaasti. Sattumanvaraisesti ihminen leijuu ajassa ja tapahtumissa, eikä saa vastausta kysymykseen miksi käy tai kävi näin. Siihen ei saa vastausta edes Vesa, joka romaanin lopussa lähtee Piian ja äitinsä kanssa Koveron rannalle. Sydänmaa on vaikuttava romaani sadan vuoden kierrosta, ihmisen kohtalosta maan päällä.