Juha Torvinen

Kuvia ja sanoja Eppu Normaalista – hyvässä järjestyksessä. Eppu Normaali -yhtye täyttää 50 vuotta. Juhlavuotta juhlistetaan täydennetyllä laitoksella Aika Normaalia -teoksesta. Suomirockin mammutti on julkaissut 15 studioalbumia, joista Repullinen hittejä on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy. Kaikkiaan levyjä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Toinen mammutti, tamperelainen, kahdesti Vuoden muotokuvaaja-tittelillä palkittu huippuvalokuvaaja Harri Hinkka on yli 30 vuoden ajan toiminut Eppu Normaalin hovikuvaajana. Tätä kirjaa varten Hinkka ja Eppu-kitaristi Juha Torvinen yhdistivät voimansa. Lopputulos on jokaisen fanin huikea lahjakirja, jossa yhdistyvät Hinkan taidokkaat kuvat ja Torvisen letkeä kerronta rock-bändin arjesta ja juhlasta. Näitä karmeita tarinoita ihastellaan sadan vuoden päästäkin. Juha Torvinen on Rovaniemellä syntynyt vasenkätinen muusikko ja yksi Eppu Normaalin perustajajäsenistä. Koulutukseltaan hän on ylioppilas ja mielisairaanhoitaja, sotilasarvoltaan siviilipalvelusmies. Torvinen on muusikon toimen ohella toiminut tamperelaisen Poko Rekords -levy-yhtiön tuotantopäällikkönä ja nykyisin Akun Tehtaalla sekalaisissa tehtävissä. Sivutoimenaan hän on kirjoittanut muun muassa Vasenkätisen päiväkirja -kirjan. Tamperelainen valokuvaaja Harri Hinkka on kuvannut urallaan Eppu Normaalin ohella myös muita tunnettuja muusikoita ja näyttelijöitä. Hänen valokuvistaan on järjestetty kaksi näyttelyä: Kasvot (Tampere-talo, 1998) ja Rockvalokuvia (vol. 2) 1998–2008 (Museokeskus Vapriikki, 2009). Hinkalle on myönnetty Suomen valokuvaliiton mestariarvo (1995).

Eppu Normaali -kitaristi Juha Torvisen päiväkirjamaisia mietteitä alkaen keväästä ja keikkakesästä aina vuoden huipentavaan uuden areenan avajaiskonserttiin saakka.” Naureskelen roudareittemme kanssa niitä näitä ja ihastelen kattoon nostettua isoa peilipalloa. Se on estetiikaltaan järkyttävän kaukana Eppu Normaalista ja siksi siitä pidänkin. Ristiriita esityksessä sopivasti annosteltuna on poikaa. On hyvä yhdistelmä, kun yleisö välillä liikuttuu ja nauraa pian kainalopierulleMillaista on muusikon työ, millaista arki ja miltä ne tuntuvat? Kaunistelemattomat tarinat avaavat muusikon epätavallisessa ammatissa vietettyä elämää ja ajatuksia rehellisesti ja päästävät kurkistamaan kulissien taakse. Ne myös kuljettavat lukijan menneiden vuosien muistoihin. Juhan ottamat valokuvat takahuoneista ja treenikämpiltä ovat tärkeä osa kokonaisuutta.” Sivut on kirjoitettu pääosin, kuten musiikkiakin soitetaan, livenä. Kirjoitusvirheet on korjattu, mutta muuten teksti on sitä, mitä koneen ääreen istuessa on tullut.” Juha Torvinen on Rovaniemellä syntynyt vasenkätinen muusikko ja yksi Eppu Normaalin perustajajäsenistä. Koulutukseltaan hän on ylioppilas ja mielisairaanhoitaja, sotilasarvoltaan siviilipalvelusmies. Torvinen on muusikon toimen ohella toiminut tamperelaisen Poko Rekords -levyyhtiön tuotantopäällikkönä ja Akun Tehtaalla sekalaisissa tehtävissä. Hän on kirjoittanut aiemmin kirjan Aika normaalia - Tarinoita Eppu Normaalista.

Suomi-rockin mammutti on yli neljänkymmenen vuoden aikana julkaissut 15 studioalbumia, joista Repullinen hittejä on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy. Kaikkiaan levyjä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Toinen mammutti, tamperelainen, kahdesti Vuoden muotokuvaaja-tittelillä palkittu huippuvalokuvaaja Harri Hinkka on yli 20 vuoden ajan toiminut Eppu Normaalin hovikuvaajana. Tätä kirjaa varten Hinkka ja Eppu-kitaristi Juha Torvinen yhdistivät voimansa. Lopputulos on jokaisen fanin huikea lahjakirja, jossa yhdistyvät Hinkan taidokkaat kuvat ja Torvisen letkeä kerronta rock-bändin arjesta ja juhlasta. Näitä karmeita tarinoita ihastellaan sadan vuoden päästäkin. Juha Torvinen on Rovaniemellä syntynyt vasenkätinen muusikko ja yksi Eppu Normaalin perustajajäsenistä. Koulutukseltaan hän on ylioppilas ja mielisairaanhoitaja, sotilasarvoltaan siviilipalvelusmies. Torvinen on muusikon toimen ohella toiminut tamperelaisen Poko Rekords -levy-yhtiön tuotantopäällikkönä ja Akun Tehtaalla sekalaisissa tehtävissä. Sivutoimenaan hän on kirjoittanut yli 50 kolumnia tamperelaisiin ilmaisjakelulehtiin. Tamperelainen valokuvaaja Harri Hinkka on kuvannut urallaan Eppu Normaalin ohella myös muita tunnettuja muusikoita ja näyttelijöitä. Hänen valokuvistaan on järjestetty kaksi näyttelyä: Kasvot (Tampere-talo, 1998) ja Rockvalokuvia (vol. 2) 1998-2008 (Museokeskus Vapriikki, 2009). Hinkalle on myönnetty Suomen valokuvaliiton mestariarvo (1995).

Väitöskirja "Musiikki ahdistuksen taitona: filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä" pohtii musiikin ja ahdistuksen suhdetta. Musiikkia tarkastellaan erityisesti teknologisoituneelle nykymaailmalle ominaisena ahdistuksen ilmentäjänä ja kanavoijana. Tutkimuksen filosofinen, psykologisesta tulkinnasta eroava lähestymistapa liittää ahdistuksen yleisesti kaaokseen ja merkityksettömyyteen. Näin ollen ahdistus voi ilmetä paitsi yksilön kokemuksena myös esimerkiksi hälynä tai yhteisöllisenä sekasortona ja väkivaltana. Tutkimuksen teoreettinen tausta on fenomenologisessa filosofiassa ja kulttuuriteoreettisessa ajattelussa. Keskeinen lähtökohta on Martin Heideggerin tulkinta ahdistuksesta ihmisen olemassaolon perusolotilana. Ahdistuksen ja musiikin välisten yhteyksien tarkastelussa käytetään Heideggerin virittyneisyyden ja teknologian käsitteiden lisäksi muun muassa René Girardin ja Jacques Attalin näkemyksiä uhraamisen ja väkivallan yhteisöllisestä merkityksestä. Teoreettisen tarkastelun ohella musiikin ja ahdistuksen suhdetta analysoidaan kolmen konkreettisen ilmiön kautta. Yhteisöllisen näkökulman tarjoaa rock-musiikissa tavallinen kitaranhajottaminen, joka tulkitaan kollektiivisen ahdistuksen kanavoinniksi. Erik Bergmanin Colori ed improvvisazioni -orkesteriteos (1973) puolestaan hahmottaa ahdistuksen mekanismeja musiikillisen tekstin tasolla. Kolmas analyysi tarkastelee musiikin ja ahdistuksen yhteyksiä musiikkiteoksen käsitettä koskevan ajankohtaisen tieteellisen keskustelun kontekstissa. Näiden lisäksi tutkimuksessa hahmotellaan fenomenologisen ja erityisesti heideggerilaisen musiikintutkimuksen perusteita sekä niiden suhdetta muun muassa musiikkianalyysiin ja kulttuuriseen musiikintutkimukseen. Kirjassa esitetään, että musiikki voidaan ymmärtää ahdistuksen taitona kahdessa merkityksessä: se on sekä ahdistukselle kuuluva taito ilmetä kulttuurissa että ihmiselle kuuluva taito käsitellä eksistentiaalis-ontologista ahdistusta.