Tämän kaiken olisi pitänyt tulla noin kymmenen vuotta sitten. Silloin kaikki oli jo valmista paitsi minä itse, enkä ole vieläkään. Runot ja tarinat ovat syntyneet siten, että tunteen näkyjen ovea on pidetty hetken aikaa raollaan, jolloin on varsin vähän aikaa ottaa kynä käteen. Usein tunne on tullut juuri väsyneimmällä hetkellä unen saapuessa, jolloin se kirjoitetaan paperiin tai lattiamattoon. Jokainen runo tai tarina on syntynyt tunteen johdatuksesta. Osa runoista on kateissa, koska ne on annettu ihmisille, hallinrakentajille, ihmisen muistokirjoitukseen tai syntyvälle lapselle, päiväkodin johtajalle jonka päiväkodista on jäljellä vain annetut runot. Havahduttavaa on huomata kuin unesta heränneenä, että osa runoistani ikään kuin ennusti omaa törmäystäni seinään isänä, ihmisenä, aviopuolisona vuonna 2008, jonka jälkeen ainoa sopiva sana yksin matkaavalle on johdatus. Ainoa mikä ei ole muuttunut vaan päinvastoin kasvanut, on sisällä asuva kaipaus kosketuksesta kohti rakkautta. Lupasin Jaana Pajun runoryhmälle, että kirjani tulisi joskus, olette mukana siinä runona. Kiitos kirjailija-kriitikko Niina Hakalahdelle. Kiitos kirjailija Outi Jokiselle joka omien sanojensa mukaan tunsi minussa jotakin erityistä ja sai aikaan sen voimaantumisen, että kirjaimet näkivät valon. Kiitos Murikka-opiston Marjo Nurmelle ja Hannele Beckmannille sekä opettajalleni, joka sanoi joskus että Juhalla on erityinen kyky tehdä lyhyitä ainekirjoituksia.