Juhani Heinola

Faktaako? Fiktiotako? Kokemusperäistä ehkä? Ehkäpä kappaleita omasta elämästä? Lukijan tajuntaan nousee kysymys toisensa jälkeen. Voin vastata niihin moni-ilmeisesti: kotipihlaja on edelleen olemassa. Lapsuuden kiikkerä kivi. Savusauna on purettu. Ukonhatut eivät enää nouse kesäiseen kukoistukseen. Mutta se kaikki muu mielikuvien puutarha. Se on jossakin minussa. Olen joskus kirjoittanut: Minussa elävät tuhannet ja miljoonat ihmiset, jotka pyrkivät kauttani ulos elämään. Minä olen päästäjä ja vangitsija. Minkä valinnan teen? Kenet vapautan villitsemään itseäni? Kenet sulatan runoksi? Kenen polulle lähden viikoiksi, kuukausiksi tai vuosiksi ja unohdan kaiken muun? Kaikki ne huutavat minua mukaansa, sillä jokainen ihminen ja jokainen osa heissä on laulun arvoinen. Sillä jokainen ihminen ja jokainen osa heissä on osa minua. Kertoessani heistä kuljen kappaleen matkaa omaa polkuani, löydän itsestäni jälleen jotain. Ehkä pääsen hiukan lähemmäksi sitä todellista minääni, sitä ihmistä joka lopulta olen.

Rankka kuvaus suuronnettomuudestaJuhani Heinolan teos Lapua 13.4.1976 (ISBN 978-952-67039-6-1) on rankka, todellinen kuvaus suuronnettomuudesta. Se on moniulotteinen välähdys lähihistoriasta, raju ja todellinen kuvaus suuronnettomuudesta ja sen kauaskantoisista vaikutuksista. Kun Paukku räjähti, kirjan tekijä Juhani Heinola toimi Lapuan sanomien päätoimittajana ja sen myötä joutui tapahtumien alkuminuuteista lähtien noiden traagisten päivien keskiöön. Ensisijaisesti kirja sisältää kokemuksia; eloon jääneiden, uhrien omaisten ja auttajien kertomuksia, jotka kuljettavat onnettomuusaamusta sitä seuraavien murheen päivien läpi, aina nykyhetkeen saakka. Toiseksi kirjaan on koottu runsaasti dokumentaarista aineistoa, mm. lehtileikkeitä, joiden välityksellä tieto Lapuan katastrofista levisi kautta maailman. Kaiken tämän takaa heijastuu vahvasti Juhani Heinolan ja varmasti yhtä lailla jokaisen lapualaisen mielissä vellova tunnemyllerrys dramaattisen tapahtumavyöryn keskellä.