Juhani Saari

Tässä tutkimusraportissa esitetään poikkeuksellisen kattava, käytännössä mittausvirheettömiin rekisteritietoihin perustuva tilannekatsaus koulutuksen periytyvyyteen Suomessa. Koulutuksen periytyvyyden toimintamekanismeja pyritään lisäksi valottamaan kattavalla haastatteluaineistolla. Raportin ensimmäisessä osassa rekisteri- ja tilastoaineistoihin perustuvat niin sanotut assosiatiiviset tarkastelut muodostavat yleiskatsauksen tämänhetkiseen periytyvyyden tilaan Suomessa. Opiskelijoiden valikoitumista koulutuspolkujen ja koulutusalojen välillä tarkastellaan suhteessa sukupuoleen, äidinkieleen,vanhempien sosioekonomiseen taustaan sekä ennen kaikkea näiden yhdysvaikutuksiin (onko tietyn alan sukupuolittuneisuus myös yhteydessä sosioekonomiseen taustaan). Tämä yleiskatsaus antaa tarkan kuvan koulutustuotoksista erinäisten taustamuuttujien luokissa ja paljastaa, mitkä alat ovat edellä mainittujen tekijöiden suhteen eniten ja mitkä vähiten vinoutuneita. Toisessa osassa hahmotellaan niitä yleisiä periaatteita, joiden mukaan jo todennetun periytyvyyden tilan vielä todentamattomia syitä tulisi pyrkiä jatkossa selvittämään, jotta epätasa-arvoa vähentävät toimet voitaisiin kohdentaa hyvin valikoituihin koulutuksen mekanismeihin. Raportin kolmannessa osassa tarkastellaan laadullisin tutkimusmenetelmin koulutuksen periytyvyyden mekanismeja keskittyen erityisesti kulttuuripääoman merkitykseen opiskelijoiden kokemusmaailmassa.

Opintoaikojen lyhentäminen ja opintojen sujuvoittaminen ovat olleet valtionhallinnon agendalla jo usean vuoden ajan. Vuoden 2013 alusta käytössä olleessa yliopistojen rahoitusmallissa 11 % yliopistojen rahoituksesta jaetaan sen perusteella, moniko opiskelija suorittaa vuosittain vähintään 55 opintopistettä. Käsillä olevassa tutkimuksessa pureudutaan syihin, jotka selittävät opiskelijan todennäköisyyttä saavuttaa määritelty 55 opintopisteen vuosittainen tavoite. Tutkimuksessa esitetään malli, joka selittää noin 40 % opiskelijoiden vuosittaisen opintopistekertymän vastaajakohtaisesta vaihtelusta. Tarkasteltavia osa-alueita ovat opiskelutaidot, motivaatio, opiskeluympäristö, terveys ja liikunta, sosiaalinen hyvinvointi, toimeentulo, työssäkäynti sekä perheellisyys. Tutukimus perustuu 900 Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijan vastauksiin, jotka kerättiin keväällä 2012.

Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opintotukijärjestelmän kehittäminen on viime vuosina liitetty osaksi työurien pidentämistä koskevaa keskustelua. Opintotuen tavoitteena on kannustaa päätoimiseen opiskeluun ja mahdollistaa valmistuminen tavoiteajassa. Tutkimuksessa tarkastellaan korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Keskeisimpiä teemoja ovat tulot, menot ja tulonlähteet sekä tulonlähteiden välinen dynamiikka. Lisäksi selvitetään opiskelijoiden näkemyksiä opintotukijärjestelmästä ja sen kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin valtakunnallisena kyselytutkimuksena, johon vastasi 2500 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Opiskelijat kokoavat toimeentulonsa useista eri lähteistä. Opintorahaa ja asumislisää täydennetään opintolainalla ja palkkatuloilla, jotka eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia tulonlähteitä, vaan niihin turvaudutaan samanaikaisesti rinnakkain. Opintoraha- ja asumislisäpainotteinen opintotukijärjestelmä saa kaikilta opiskelijoilta eniten kannatusta. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat elämäntilanteittain.