Juhani Suomi

Kuvaus Suomen ulkoministerin syrjäyttämiseen johtaneesta operaatiosta.” Kerroit, että minun on lähdettävä, koska en tule toimeen venäläisten kanssa", kirjoitti ulkoministeri Keijo Korhonen tasavallan presidentti Urho Kekkoselle. Elettiin toukokuuta 1977, ja Neuvostoliiton suurlähettiläs V. S. Stepanovin tahdittama kampanja Suomen ulkoministeriä vastaan kävi kuumana. Juhani Suomi seurasi läheltä raadollista ja synkeää näytelmää, jossa suomalaiset vaikuttajat taipuivat Neuvostoliiton myötäjuoksijoiksi. Kenraalikuvernöörin ottein toiminut Stepanov kampesi Suomea irti puolueettomuudesta, ja myötäjuoksijat edistivät pyrkimystä. Lopulta Kekkoselle pelattiin mustapekka.

Presidentit lähikuvassa. Laaja ja ainutlaatuinen kokonaisesitys suomalaisista presidenteistä. Suomen tasavallan presidentit 1919–2023 on kattava kokonaisesitys maamme kahdestatoista presidentistä. Heidän valtakausiensa kautta hahmottuu kiehtova ja monisyinen kuva yhteiskuntamme kipupisteistä ja poliittisten kamppailujen kiivaudesta mutta myös presidentin roolin ja aseman muutoksista. Juhani Suomen teos tallentaa merkittävän osan Suomen valtion historiaa ja piirtää samalla kustakin presidentistä inhimillisen ja monitahoisen kuvan. Kahdentoista presidentin valtakausien kautta piirtyy kiinnostava ja monisyinen kuva suomalaisten yhteiskunnan kipupisteistä, poliittisten kamppailujen kiivaudesta mutta myös presidentin roolin ja aseman muutoksista. Professori Juhani Suomen asiantunteva teos tallentaa merkittävän osan Suomen valtion historiaa tuoden sen konkreettisesti lukijan ulottuville. Professori, ulkoasiainneuvos Juhani Suomi on käsitellyt laajassa kirjallisessa tuotannossaan maamme poliittista lähihistoriaa ja varsinkin itsenäisyyden ajan ulko- ja puolustuspolitiikkaa. Parhaiten hänet tunnetaan presidenttien Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto elämäntyötä ja aikaa käsittelevistä teossarjoistaan.

Miten aloittelevan valtion turvallisuuspolitiikka syntyi? Suomi oli kuin lastu laineilla, jota suurvaltojen puhurit heittelivät miten sattui. Sinne mentiin, minne tuuli vei. Saksaan nojattaessa Suomen turvallisuus- ja talouspolitiikka alistettiin palvelemaan ensimmäisenä Saksan tarpeita, ja maan suvereniteetti luovutettiin sen hallintaan ja valvontaan. Lähes siirtomaan asemasta Suomen pelasti vain maailmansodan lopputulos ja keisarikunnan kukistuminen. Sen jälkeen Suomen kohtalo luovutettiin voittajavaltojen käsiin niiden oikeamielisyyteen vankasti luottaen. Idänpolitiikassaan Suomi halusi toimia ”absoluuttisessa harmoniassa Hänen Majesteettinsa hallituksen toivomusten kanssa”. Etusijalle asetettiin Britannian eivätkä Suomen edut. Yhtä epärealistisin laskelmin tukea hamuttiin sittemmin Ranskan tukemilta Puolalta ja Baltian mailta. Professori Juhani Suomi on maamme tärkeimpiä historiantutkijoita. Teoksissaan hän on tarkastellut erityisesti 1900-luvun Suomen keskeisimpiä poliittisia toimijoita ja tapahtumia.

Kunto Kalpa oli 1980- ja 1990-lukujen tunnetuin nimimerkkikolumnisti, joka keskittyi aina ulkomaita myöten huomiota herättäneissä kirjoituksissaan lähinnä Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Nimimerkki oli aikansa merkittävä mielipidevaikuttaja, joka tarkkaili ja läpivalaisi valtaapitävien ratkaisuja ja politiikkaa kirjoittamalla niistä kansalaisilta pimitettyjä tietoja paljastaen, ironiaa ja huumoria viljellen sekä tosikkomaisuutta ehdottomasti karttaen. Ei siis ihme, että valtaa pitävät pyrkivät aina korkeinta poliittista tasoa myöten tukkimaan hänen suunsa paljastamalla nimimerkin takana olevan henkilön. Näissä yrityksissä ei rahaa eikä voimavaroja säästelty. Tavoitteessa onnistuttiin vasta useamman vuoden kiihkeiden ponnistelujen jälkeen. Teokseen on koottu läpileikkaus Kalvan kahdeksan vuoden aikana julkaisemista teksteistä. Koosteen loppuun on sisällytetty myös muutama Kalvan kirjoittajan omalla nimellään kevättalvella 2016 julkaisemista yhä ajankohtaisista kolumneista. Vaikka kolumneissa käsitellyt vaikuttajat ovat siirtyneet Suomen poliittisella näyttämöllä taka-alalle, heillä on yhä vaikutusvaltaa ja sitä myös käytetään. Kolumnien aihepiirit ovat kuluneesta ajasta huolimatta pysyneet kuitenkin jatkuvasti ajankohtaisina, tuoreimpana Suomen pyrkimys liittyä sotilasliitto Natoon. Siksi lukija löytää teksteistä lukuisia yhtymäkohtia Suomen nykyiseen politiikkaan ja sen tekijöihin. Ehkä myös toisenlaisen totuuden.

Urho Kekkosen mahtivuodet, yksinvaltiuden aika ja tie politiikan huipulle esitetään nykyään kohtalonomaisena. Totuus oli kaikkea muuta. Urho Kekkosesta (1900-1986) tuli presidentti monien sattumien ja käänteiden kautta. Historian kulku näyttää vääjäämättömältä - ainoastaan jälkikäteen katsottuna. Sodan aikana Kekkonen tuki hallituksen sotaponnistuksia. Kun hän profiloitui rauhanopposition kärkihahmoksi, hänet jätettiin syrjään valtakunnanpolitiikasta. Kekkonen asetettiin matkustuskieltoon, valtiollisen poliisin valvontaan ja häntä pidettiin jo poliittisena ruumiina. Sanomalehdistö ei ollut Kekkosen takana - päinvastoin se oli häntä vastaan usein lähes yhdessä rintamassa. Kekkosta löivät vieraat mutta yhtä lailla myös omat. Kirja kertoo hurjan kamppailun, miten Kekkosen poliittinen ura ehdittiin kuopata jo kolme kertaa, mutta hän nousi alhostaan ja kipusi tasavallan kärkipaikalle. Professori Juhani Suomi on maamme tärkeimpiä historiantutkijoita. Teoksissaan hän on tarkastellut erityisesti 1900-luvun keskeisimpiä poliittisia toimijoita ja tapahtumia.