Jukka Jussila

Olen Jukka Jussila intohimoinen runonkirjoittaja Sastamalasta. Syntynyt olen kuitenkin piskuisella Punkalaitumella. Mauri Kunnaksen Koiramäentalo on Punkalaitumella ja Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa. Kirjallisuus siis yhdistää kuntia muidenkin kuin minun toimesta. Tämä runokirja on luonnollinen, ympäröihän luonto meitä kaikkialla. Jokaisen täytyy vain pitää silmät auki, että näkee meitä ympäröivän luonnon kauneuden. Anna siis kauneuden puhjeta kukkaan. Anna lumihiutaleen leijailla.

Jukka Jussila ja Kalle Virta kirjoittavat yhteisteoksessaan runoja ja aforismeja rakkaudesta. Nuorten miesten säkeissä ihastutaan, rakastutaan, perustetaan perhe, erotaan ja muistellaan menneitä. Tuokiokuvat parisuhteesta ja erotiikasta ovat hilpeitä ja kutkuttavan osuvia.

Satusetä, kirjailija Jukka Jussila asuu Sastamalassa, mutta on syntynyt vuonna 1980 Punkalaitumella. Hän on ollut mukana lukuisissa antologioissa ja on lisäksi julkaissut kolme omaa kirjaa. Olipa kerran -satukirjassa Jussila viljelee onnistuneesti huimaa mielikuvitustaan. Lukija hämmästyy: ei voi olla totta! Hahmot ovat usein eläimiä, prinssejä ja prinsessoja. Monet saduista ovat opettavaisia eli nykyaikainen versio vanhasta klassikosta. Hyvä tarina vie mennessään.

Olen Jukka Jussila, syntynyt 1980 Punkalaitumella, nykyään asun Sastamalassa. Olen ollut mukana muutamassa antologiassa, eli kirjoittajien yhteisjulkaisussa. Omia kirjoja olen julkaissut kaksi, runokokoelman Metsämansikan ja humoristisen kirjoituskokoelman Pellolla Jyvällä Akanoista. Tässä kirjassa Perunamaan mukula kirjoitan ensi kertaa nykyrunoutta ja seuraa yksi esimerkkiruno. Perunamaan mukulaNavetan takana perunamaa, ainoat mukulat,jotka säästyivät bussiturmasta, nauttivatmaassa kaltaistensa kovasta kohtalosta. Kova ja kivinen maa saa perunan potunherkästi halki ja se jos mikä potuttaa. Koska muuten mummolassa,ei vieraile mukulat, vaan mummon muusi. Mutta onhan se karua, pitää myöntää,jos mummon prinsseistä ei jää muuta jäljelle,kuin nakit ja muusi.

Jukka Jussilan toinen kirja on poikkeuksellinen avoin runoteos, miehen rakkausrunoja naiselle, polttavia, kauniin lyyrisiä, dramaattisia ja henkevän moni-ilmeisiä. Kirjoittaja ei ole säästellyt sanoissaan. Hän tuntee sisäistä paloa runojen kirjoittamista kohtaan, ja proosa jää taka-alalle. Nainen on Jussilan mehevä metsämansikka.

Tämä kirja sisältää huumoria ja oivalluksia, totuuksia ja joskus jopa elämän ohjeita. Tämä Pellolla, Jyvällä Akanoista on eräänlainen humoristinen ohjekirja ihmiselle, joka etsii elämän viisautta. Sillä tämän kirjan perusta on tehty viisasten kivistä ja laastina on käytetty huumoria, joka tilkitsee tyhjät kolot elämässäsi.