Jukka Petäjä

Suden hetken hiipuessa aamuyöksi kolme vaarallista vankia pakenee mielentilatutkimuksesta Lapinlahden psykiatrisesta sairaalasta. Ryöstöstä ja poliisimurhasta tuomittu Liimatainen tappaa kylmäverisesti toisen rikostoverinsa sairaalan pihalla ja pakenee toisen karkurin, Kukkosen, kanssa Töölön läpi Ruskeasuon ratsastushalleille, missä heitä odottaa serbimafiassa toiminut Dragan. Helsingin rikospoliisi ei pääse rikollisten jäljille, vaan on jatkuvasti muutaman askeleen jäljessä. Alkoholismin raunioittama rikostarkastaja Pekka Suokko tajuaa hitaasti, millaista peliä rikolliset pelaavat. Alkaa kiivastahtinen kujanjuoksu, jonka panokset punnitaan elämässä ja kuolemassa. Kiivaasti hengittävä Hiidenhyrrä on yllätyksellinen rikosromaani. Sen tiheä kerronta kuvaa addiktioiden, itsekkyyden ja väkivallan maailmaa, jossa pahuus on tullut ihmisen toiseksi luonnoksi. Hiidenhyrrä aukeaa pirulliseksi suomalaisuuden panoraamaksi.

Veitsi oli hänen. Se sojotti ruumiin rinnassa. Ruumista hän ei tuntenut. Hän oli tullut työmatkaltaan Brysselistä ja nyt hänen olohuoneessaan makasi kylmä ruumis. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Kenen puoleen kääntyä? Hankaluuksia seuraisi jokaisesta soitosta. Tästä alkaa uskomattoman teräväpiirteinen psykotrilleri miehestä, jolla ei tuntunut olevan ystäviä, vain öinen, hiljentynyt katu, pimeys joka suuteli asvalttia ja kihnutti mustaa turkkia vasten tietä, maisema joka oli yksi suuri hahmoton varjo, joka peitti kaiken alleen. Lukijasta ja kirjailijasta tulee rikoskumppaneita maailmassa, jossa me kaikki olemme syyllisiä.

Vironlipputrilogian päätösosa (aiemmin ilmestyneet Valkoinen perkele ja Musta kääpiö), jossa narkomaanien ja vankien jälkeen marginaaliryhmistä käsittelyyn otetaan intellektuellit. Trilogiassa tarkastellaan näiden ryhmien kykyä selviytyä hengissä vapaudessa. Päähenkilö on tällä kertaa yliopiston kirjallisuustieteen professori, jonka elämän kiinnekohdiksi ovat jääneet Tuomas Akvinolainen ja basilika. ”Sininen saatana on hyvin kirjoitettu kirja, sitä on hauska lukea. Kieli on elävää, yllätyksellistäkin. Huumori on lakonista ja mustaa.” – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

Petäjän toinen teos; tarina rikoksen ja väkivallan maailmasta. Nyman vapautuu vankilasta viiden vuoden istumisen jälkeen. Haverisen kanssa tehty salakuljetushanke meni pieleen. Haverinen on juuri karannut ja poliisi laittaa varjostajan Nymanin perään. Nyman menee tyttöystävän luokse, missä häntä odottaa ikävä yllätys ja painajainen alkaa. Tässä vapauden ikuisten teemojen ympärille rakennetussa romaanissa lohdulliset näkymät ovat korkeintaan harhaa. ”Petäjän ote on psykologinen. Hän kuvaa ihmisiä sisältä päin panostaen samalla kuitenkin myös vetävään tarinankerrontaan. Kieli on elävää ja ilmaisuvoimaista.” – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat