Jukka Piipponen

Hemmo Kullervo Leino (1921-2013) sai jo nuorena läheisen kosketuksen lentokoneisiin ja ilmailuun asuessaan Helsingin maalaiskunnassa Malmin lentokentän naapurissa. Isänmaallisessa suojeluskuntalaisessa ja lennokkipojassa syttyi halu tulla lentäjäksi, mikä toteutuikin, kun nuorukainen pääsi Suomen ilmapuolustusliiton lentokurssille Joroisiin juuri talvisodan alla. Sotilaslentäjän koulutuksensa Leino sai Kauhavalla ja sen viimeistely hävittäjälentäjäksi tapahtui täydennyslentolaivueessa Parolassa. Hemmon sotapolku vei ensin Itä-Karjalaan, eristyksissä olevaan Tiiksjärven lentotukikohtaan. Siellä hän lensi runsaasti tiedustelulentoja ja saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa, ensin vanhentuneen Fokkerin, sitten Moranen ohjaimissa. Kun parhaat ässät eri laivueista valittiin Messerschmitteillä lentäviin laivueisiin, Leino päätti sotansa ”Mersuilla” lentäen eteläisen Suomen ilmapuolustuksessa. Sodan jälkeen Hemmo Leino toimi pitkään yrittäjänä eri aloilla. Veri veti kuitenkin takaisin ilmaan, ja hän teki vielä pitkän päivätyön lentokapteenina koti- ja ulkomaisissa lentoyhtiöissä. Sotalentäjien perinteitä hän vaali aktiivisesti Pilvenveikot-yhdistyksessä, jota hän itse oli myös perustamassa. Kirja kertoo mukaansatempaavasti ja paikka paikoin varsin yksityiskohtaisesti Hemmo Leinon sekä hänen ystäviensä ja lentäjätovereidensa elämästä sodan ja rauhan päivinä.

Ennen kohteelle tuloa alkoi DB-17:n toinen moottori piiputtamaan. He alkoivat jäädä jälkeen pommiletkasta. Pekka kuuli Suhosen äänen sisäpuhelimen kautta kuulokkeissaan: - Reino tässä! Toinen moottori tekee enää tuhat kierrosta. Öljynpaine riittää enää juuri ja juuri. Mitäs nyt tehdään? Pekka Penttilä (s. 1924) suoritti sotilassähköttäjän tutkinnon Hämeenlinnassa ja siirtyi lentosähköttäjäksi ensin Täydennyslentolaivue 17:ään ja lyhyeksi aikaa Lentolaivue 48:aan Luonetjärvelle. Pian hän sai komennuksen Lentolaivue 46:een Mensuvaaran tukikohtaan loppusyksyllä 1943. Siellä hän palveli lukuisilla vaativilla ja vaarallisilla pommituslennoilla Iljushin-sotasaalis- ja Dornier-pommikoneissa sähköttäjä-konekivääriampujana jatkosodan kiivaimpien torjuntataistelujen päivinä. Laivueen nuorimpien joukossa Pekan tie vei vielä Lapin sotaan. Täpäriä tilanteita riitti ja Pekka Penttilä suoritti yhteensä 26 sotalentoa jatko- ja Lapin sodassa. Sodan jälkeen hän teki pitkän päivätyön lentokonemoottoriasentajana ja -tarkastajana Suomessa ja Ruotsissa. Kolmena vuonna hänellä oli pesti valtamerilaivoilla konemiehenä. Nuoruuden urheiluharrastus johti eläkkeellä menestyksekkääseen veteraaniurheilu-uraan. Lukuisten kultamitalien lisäksi hänellä on hallussaan myös yksi maailmanennätys pikajuoksussa. Pekan neljä vuotta nuorempi Esko-veli ei ehtinyt sotalennoille. Vuonna 1947 hän sai Kauhavalla lyhennetyn koulutuksen hävittäjälentäjäksi. Veljensä tavoin henkeen ja vereen moottorimies Esko toimi kymmenet vuoden lentomoottoriasentajana ja moottoritarkastajana jääden eläkkeelle työnsuunnittelun esimiehen tehtävistä Valmet Oy:ltä. Kirjan kirjoittaja on haastatellut kirjan päähenkilöitä ja tutkinut arkistomateriaalia, jotta kirjan tiedot on saatu tarkistettua. Näin kaikkia kirjan tietoja voidaan pitää kaikin puolin totuudenmukaisina. Kirja ei ole siinä suhteessa menettänyt luettavuuttaan ja mukaansatempaavuuttaan. Yhdellä moottorilla he jatkoivat kohteelle ja pudottivat pommit. Suhonen otti tähystäjältä suoran kurssin kotiin. Kapteeni Pesola otti lentäjät kentällä vastaan: - Krhmmm... Mikä perkele nyt oli, että teidän piti sinne lähteä seikkailemaan yhdellä moottorilla?