Jussi Koivuniemi

Porilaisessa urheiluhistoriassa riittää muisteltavaa Juhannuslehdosta Isomäkeen ja Kelpo Gröndahlista internet-ilmiöihin. Tämä kirja sisältää katsauksia porilaisen urheilun värikkäisiin vaiheisiin, joissa on koettu niin voittoja kuin vastoinkäymisiäkin. Kirjan kymmenen kirjoittajaa esittelevät lajien, seurojen ja järjestötoiminnan paikallista historiaa sekä urheilijoiden menestystarinoita unohtamatta sitä, miten kaupunki on tukenut urheilua ja tallentanut sen perinteitä jälkipolville. Satakunnan Museon julkaisema teos on toteutettu yhteistyössö Porin kaupungin vapaa-aikaviraston, SVUL Satakunnan piiri ry:n ja TUL:n Satakunnan Piiri ry:n kanssa. Alkusysäyksenä kirjalle toimi Satakunnan Museon vuosina 2011-2012 toteuttama Porilaisen urheiluperinteen tallentamishanke, jossa taltioitiin porilaisen urheilun historiaa ja nykypäivää museon kokoelmiin.

Sven-Erik Rosenlew syntyi 1900-luvun alussa aateliseen suomenruotsalaiseen teollisuussukuun. Hän asettui 1920-luvulla Hämeeseen vanhempiensa kartanon tilanhoitajaksi, mutta sieltä hänet riuhtaistiin talvisodan aattona suvun kruununjalokiven ohjaksiin. Sisällissodanaikainen väkivallan pelko syöpyi nuoren Sven-Erikin tajuntaan. Sodan jälkeen suojeluskunnat ja oikeistoliikkeet vaikuttivat parhaalta turvalta niin perheelle, sukuyhtiölle kuin koko maallekin. Toinen maailmansota asetti kodin ja suvun perustan uudelleen uhanalaiseksi. Silloin Rosenlew turvautui monen muun tavoin Saksaan, kunnes linjaa oli pakko muuttaa. Teollisuusjohtajana Rosenlew luotsasi suuryhtiön vaikeiden sota- ja säännöstelykausien läpi. Hän uskoi metsäomaisuuteen ja vesivoimaan pysyvänä pääomana. Näkyvyyttä toivat 1950-luvulla kodinkoneet ja leikkuupuimurit, mutta runkona olivat edelleen puu ja siitä muokatut laudat sekä voimapaperi. Ydinperhe ja lempiharrastus metsästys toivat elämään kaivattua vakautta ja pysyvyyttä, jotka säilyivät kautta elämän. Elämäkerran tärkeää aineistoa ovat Sven-Erik Rosenlewin tunnollisesti kirjoittamat päiväkirjat, jotka kertovat yksityiskohtaisesti Suontaan kartanon tilanhoitajan ja suuryhtiön johtajan arjesta ja vilkkaasta sosiaalisesta elämästä. Voimamies Rosenlewin elämäkerta on teollisuutta määrätietoisesti palvelleen vuorineuvoksen ja hänen sukunsa kiehtova tarina.

Joen rytmissä kertoo Porin kaupungin muutoksesta sodan- jälkeisestä perusteollisuuden vetämästä kasvukeskuksesta vuosituhannen vaihteen monimuotoiseksi uudeksi Poriksi, jota leimaavat kulttuuri, ympäristö ja korkeakoulutus. Kirjan punaisena lankana on kaupunkia 1970-1990-luvuilla kohdannut ankara rakennemuutos. Kokemäenjoella on ollut oma merkityksensä porilaisessa elämänrytmissä ja sen muutoksissa. Porissa elettiin joen rytmissä.

Väkiluku kasvaa vauhdilla, rautatieaseman tienoille nouseva Tamhattan puhkoo taivaanrantaa, areena viihdyttää ja ratikka kuljettaa. Tampere on rakentanut mainettaan näyttävillä investoinneilla, palveluilla ja koulutuksella. Kaupunki on toistuvasti mitattu Suomen vetovoimaisimmaksi. Tampere on 2020-luvulla täysin toisenlainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Savupiipputeollisuuden alasajo koetteli Suomen Manchesteria kuten muitakin vanhoja teollisuuskaupunkeja. Kun teollisuus ajautui globalisaation ja kovenevan kilpailun maailmassa vaikeuksiin, oli Tampereen päättäjienkin etsittävä uutta suuntaa. Kasvu-uralle päästiin viemällä läpi suuria kaupunkikehityshankkeita, panostamalla palveluihin, koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin tamperelaisuutta unohtamatta. Päinvastoin kuin moni vanha teollisuuspaikkakunta, Tampere onnistui välttämään näivettymisen. Tampereen historian viides osa kertoo, miten se tapahtui: mitä tekivät kunnalliset päättäjät, yritykset, korkeakoulut, kulttuurilaitokset ja kaikki kaupunkilaiset. Onnekkailla sattumillakin oli sijansa. Dosentti Jussi Koivuniemi on kirjoittanut lukuisia yritys- ja paikallishistorioita, mm. Rosenlewin ja Finlaysonin historiat, Porin historian ja laajoja osia Satakunnan historiaan.

Finlaysonin tehdas Tammerkosken partaalla oli 1920-luvulla jo satavuotias suomalaisen teollisuuden ikoni, tuhansia ihmisiä työllistänyt Pohjoismaiden suurin tehdas. Omat asuntoalueet, sosiaalipalvelut ja seuratoiminta tekivät 'vinlaysonilaisista' omintakeisen yhteisön tehdaskaupungin ytimessä. Yhden tehtaan merkitystä koko kaupungille ei voi tässä tapauksessa liioitella. Finlaysonin historian toinen osa kertoo ensimmäisen kerran, miten suuryhtiö onnistui säilyttämään poikkeuksellisen asemansa ja maineensa aina 1970-luvulle asti. Vasta tuolloin yhtiö joutui ensin kannattavuuskriisiin, sitten syöksykierteeseen ja lopulta myyntiin. Viimeiset koneet pysähtyivät 1990-luvulla. Jäljelle jäivät vaikuttavat rakennukset, Finlaysonin nimi ja tuhannet kangaskuosit, jotka kirjan runsas kuvitus palauttaa eloon. Finlaysonin tarina on osa teollisuuden globaalia rakennemuutosta. Se on myös tarina teollisen rakennusperinteen synnystä ja pelastumisesta. Suljetusta tehdasalueesta tuli historiaa henkivä kaupunkilaisten olohuone, joka muistuttaa kadonneesta tehdasyhteisöstä, mutta on samalla osa jälkipolvien identiteettiä. Teoksen on kirjoittanut dosentti Jussi Koivuniemi. Omilta erityisosaamisalueiltaan kirjaan ovat artikkelit kirjoittaneet professori Heidi Pietarinen, dosentti Jarmo Peltola ja FT Marja Lähteenmäki. Artikkelit täydentävät omilla näkökulmillaan Finlaysonin kankaiden mallisuunnittelun sekä designen kehitystä 1960-80-luvuilla, Finlaysonin työntekijöiden työoloja ja työmarkkinasuhteita sekä Finlaysonin rakennusperinnettä ja alueen uusiokäyttöä. Finlaysonin valtavaa tuotteiden kirjoa esittelevät pienoisartikkelit ovat kirjoittaneet Tampereen historiallisten museoiden tutkijat Anne-Mari Lehto ja Mari Lind. Teoksen kuvatoimitus on tehty Vapriikin kuva-arkistossa yhteistyössä kirjoittajan kanssa.

Sukuyhtiön aika kertoo Rosenlewin-tarinan 1800-luvun sahateollisuuden pioneeriajoista 1980-luvun rakennemuutosvuosien karikoihin. Mihin perustui Rosenlewin nousu yhdeksi maan suurimmaksi monialayhtiöksi ja miksi sen taival päättyi? Dos. Jussi Koivuniemi käsittelee asiaa laajasti niin sukuyhtiön omistajuuden, tehdasyhteisön kuin liikeverkostojen ja muiden toiminnan edellytysten näkökulmasta. Rosenlewin yli 130-vuotinen historia on kiinteä osa suomalaista teollisuushistoriaa, mutta myös merkittävä pala porilaista menneisyyttä. Porin Matit, Sarpanevan rautavaluastiat, Vähävirtaset ja keltaiset Sampo-puimurit olivat tunnetuinta tuotantoa. Laudat, voimapaperi, säkit ja sähkövirta olivat vankkaa yhtiön perustaa. Sukuyhtiön aika on seikkailu teollisuushistoria pyörteisiin aina Suomen sahateollisuuden ekspansiosta globaalisoituvan maailman ja kasinotalouden vuosien hämmennykseen. Teos esittää talouden, teknologian, tehdasyhteisön, kulttuurin ja kahden omistajasuvun, Rosenlewin ja von Frenckellin, vuorovaikutuksen monisärmäisen yhtälön. Sukuyhtiön aika valaisee, miten tämä kiehtova tarina rakentui.

Släktbolagets tid skildrar Rosenlewbolagets skeden från pionjärtiden inom 1800-talets sågindustri till de omvälvande åren under 1980-talets strukturella omvandling av den finländska industrin. Vilka faktorer gjorde det möjligt för Rosenlew att växa till ett av Finlands största flerbranschbolag, och varför upphörde dess verksamhet? Docent Jussi Koivuniemi behandlar dessa frågor i en heltäckande översikt som bland annat tar upp släktbolagets ägarstruktur fabriksamhälle och affärsnärverk. Rosenlews över 130 år långa historia är en central del av Finlands industrihistoria, men också ett viktigt inslag i staden Björneborgs förflutna. Kumo älvs myunning erbjöd orädda sågföretagare förutsattningar att bygga uppframgånsrika industriella verksamheter och gjorde det också möjligt för staden att växa. Porin Matti -kaminen, Timo Sarpanevas gjutjärnskärl, Vähävirtanen-kylskåpen och de gula Sampo-skördetröskorna var välkända produkter från Rosenlew. Produktionen av bräder, kraftpapper, säckar och elektricitet gav i sin tur bolaget en stark bas. Med dessa produkter levde Rosenlew från första början med i svängningarna av den internationella ekonomin. Släktbolagets tid är en berättelse om den industriella utvecklingens skeden från den finländska sågindustrin expansion till den stora oredan under åren av casinoekonomi och begynnande globalisering. Historieverket presenterar den mångskiftande helhet som uppkom genom interaktionen mellan ekonomi, teknik, kultur, fabriksamhället och de två ägarsläkterna, Rosenlew och von Frenckell. Släktbolagets tid berättad den fascinerande historian om ett bolag som skapade en unik industriell kultur och ett enastående kunnande som fortlever än i dag.

Satakunnan historian VIII osa kuvaa maakunnan historiaa talvisodasta vuosisadan loppuun. Sotavuodet olivat raskaat niin rintamalla kuin kotona Satakunnassa. Ponnistus päättyi onnekkaasti ja elämä jatkui. 1900-luvun jälkimmäinen puolisko oli vieläkin suurempi muutos kuin edelliset. Suomesta tuli nopean ja pitkän talouskasvun ansiosta hyvinvointivaltio. Se näkyi satakuntalaisten arjessa, kun elintaso nousi, koulutus tuli kaikkien ulottuville ja elämäntapa muuttui. Myös rakennettu ympäristö muuttui, kun rakennettiin uusia maanteitä, taajamia ja koteja niin kaupunkeihin kuin maaseudulle. Ihmisten liikkuvuus lisääntyi merkittävästi, kun muutettiin maalta kaupunkiin ja 1960-luvulla Ruotsiin. Myös Satakunta koki maaltapaon, vaikka sen maatalous pysyi elinvoimaisena. Satakunta oli myös teollisuuden maakunta, johon rakennettiin runsaasti uusia tehtaita 1970-luvulle asti. Senkin jälkeen teollisuuden tuotanto on vielä kasvanut, vaikka työntekijämäärä alkoi laskea ja maakunnan väestönkasvu pysähtyi. 2000-luvun alun Satakunta oli kokenut monia murroksia. Maakunnan alue oli pienentynyt, mutta se oli entistäkin tiiviimmin osa suurempaa, rajatonta maailmaa. Satakunnan historian VIII osan tutkimus- ja kirjoitustyöstä on vastannut Tampereen yliopiston historian oppiaine päätoimittajana professori Pertti Haapala ja kirjoittajina dosentti Jussi Koivuniemi, FT Jarmo Peltola ja FT Juha Rajala.

Satakunnan historian VII osa kuvaa maakunnan historiaa nälkävuosista talvisotaan, aikaa jolloin agraariyhteiskunnan viimeinen väestökatastrofi oli takana ja edessä oli nopea ja ennennäkemätön yhteiskunnan muutos. Muutoksen keskeisiä piirteitä olivat markkinatalouden kasvu, väestön suuri liikkuvuus, kansalaisyhteiskunnan synty ja Suomen valtion synty. Uusi aika näkyi myös ihmisten ajattelutapojen ja arkielämän muutoksina. Vuosina 1870-1939 Suomeen ja Satakuntaan syntyi nykyaikainen yhteiskunta. Teoksessa kuvataan niin muutoksen rakenteellisia edellytyksiä kuin ajan dramaattista tapahtumahistoriaa. Teos on saanut nimen Nouseva maakunta. Sillä halutaan kuvata ajan suurta muutosta ja myös uudenlaisen maakuntahengen syntyä, joka vaikutti paljon nykyisen Satakunnan muodostumiseen. Ennen kaikkea satakuntalaiset olivat kuitenkin rakentamassa uutta Suomea, jollaisesta osattiin 1870-luvulla tuskin unelmoida. Satakunnan historian VII kirjoitustyöstä on vastannut Tampereen yliopiston historiatieteen laitos. Päätoimittajana on toiminut professori Pertti Haapala. Kirjoittajat ovat Pertti Haapala, Sirkka-Liisa Hakala, Jussi Koivuniemi, Jarmo Peltola, Anne Suntiainen-Nurmi sekä Marko Tikka. Satakunnan historia VII on toteutettu Satakunnan Museon hallinnoimassa EU-osarahoitteisessa hankkeessa. Maakuntahallituksen myöntämän valtion ja EAKR-rahoitusosuuksien lisäksi työn rahoituksesta ovat vastanneet Porin kaupunki ja Satakuntaliitto. Vuonna 2001 käynnistyneessä hankkeessa on tavoitteena toteuttaa Satakunnan historia puuttuvat osat V-VIII (1500-2000).