Jussi Rusko

Onko tuttu tunne: Pallo jalassa, se on punanen valo ny? Liikennevaloihin juuttunut sauvakävelijä! Vanhenemisen erilaisia tuntoja ja edesottamuksia kirjataan kansien väliin tässä Jussi Ruskon uusimmassa runoteoksessa, jossa huutia saavat poliittiset jupinat hyvinvointivaltiosta ja säästämisen vimmasta ja yhteisestä velkataakasta.

Eläkkeellä aika ja sen sisältö entistä erilaisempaa kalenteri muistuttaa keskiviikkotapaamisesta jo maanantaina valitan vaimolletätä ainaista menoa***Jussi Rusko on julkaissut kymmenen runoteosta, ja hirtehisen huumorin ryydittämä meno senkun jatkuu.

Jussi Ruskon kymmenes runoteos täyttyy elämän traagisten ja koomisten puolien näkymistä ja yllättävistä arkielämän oivalluksista. Kummallisuuksia riittää elämänkaarissa ja katukuvissa. Kyttäilyteatteria tämä on: "Etupihalla röyhistelemme, takapihalla kiroilemme."

Olosuhteiden pakottamana istuin ravintolassa, keskustelin ihmisten kanssa. Avasin ja suljin ovia. Autot liikkuivat kaupungin halki, kasaantuivat talojen eteen ja parkkipaikoille. Maailma piti viheltävää ääntä. Viihdyin kaupungissa kolme viikkoa: voitin raveissa, hävisin pokerissa, ajoin kolarin, auto paloi, rahat loppuivat, otin velkaa, juutuin suustani kiinni, ystävyys tyssäsi, eksyin käsirysyyn ja sitten putkaan. Kun palasin kotiin toiseen kaupunkiin oli kämppä käännetty ja vakuutus vanhentunut. Sain häädön ja nyt olen taas kadulla, huutolaispoikana linttaan astutuissa kengissä ja vähän jäljessä kaikesta.

Kirjoittaja Jussi Rusko on julkaissut aikaisemmin seitsemän runoteosta, joita kaikki leimaa roisi tamperelainen kattaus.