Jyrki Paaskoski

Erään metsäomaisuuden tarina on tutkimus luontopääomayhtiö Finsilva Oyj:n omistamien metsien vaiheista esihistorialliselta ajalta nykypäiviin. Millaisia nämä metsät ovat eri aikoina olleet ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet niiden muutoksiin luonnon oman kehityksen ohella? Samalla teos avaa näiden metsien omistamisen ja käytön historiaa, sillä metsiin on aina kohdistunut ihmisten toiveita ja tavoitteita. Metsien mittava kotitarvekäyttö ja kaskitalous saivat rinnalleen aluksi kansainvälisen kysynnän synnyttämän tervatalouden. Metsien käyttö alkoi kuitenkin voimakkaasti muuttua saha-, selluloosa- ja paperiteollisuuden myötä 1800-luvulta lähtien. Koska metsiä ei uudistettu ja hoidettu, käytön jäljet näkyivät metsissä pitkään. Vuonna 2005 perustetun Finsilva Oyj:n metsien pääosa koostuu G. A. Serlachius Oy:n, Ab J. W. Enqvist Oy:n ja Metsäliitto Osuuskunnan entisistä metsistä. Finsilva Oyj on luontopääomayhtiö, joka pyrkii toimimaan luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi ja vaikuttamaan luontopääomamarkkinoiden kehittymiseen. Ihminen tarvitsee metsää, mutta myös syvää ajallista ja alueellista ymmärrystä metsistä ja niiden kehityksestä. Erään metsäomaisuuden tarinan tavoite on auttaa ymmärtämään näitä erityispiirteitä ja kehityskulkuja, paitsi Mäntänvuorella Mänttä-Vilppulassa, Vermassalossa Virroilla, Nygårdissa Kurussa ja Dalkarbyssä Pohjan pitäjässä, myös muissa metsissä.

Unohdetun talousvaikuttajan tarina. Lahjakas Aleks. Lampén kertoo vuorineuvos Aleksander Lampénista (1879–1935), joka määrätietoisuutensa ansiosta nousi yhdeksi 1900-luvun alun Suomen metsäteollisuuden keskeisistä vaikuttajista. Lampén työskenteli Ab Tornatorin toimitusjohtajana Imatran Tainionkoskella, josta hän jatkoi uraansa Kansallis-Osake-Pankin palkkaamana hallitusammattilaisena sekä päretehtailijana Punkaharjulla. Tämä kiehtova elämäkerta valottaa puolustusministeriksikin nousseen Lampénin matkaa huipulle lahjakkuuden ja sinnikkyyden siivittäminä – sekä ennenaikaista poismenoa uuden elämänvaiheen kynnyksellä.

Suuresta pikkukaupungista pieneksi suurkaupungiksi. Helsingin kaupunki eli muutoksen kourissa vuosina 1863-1939. Kriisien ja sotien lisäksi ajanjakso oli myös valtavan kehityksen ja uudistumisen aikaa. Helsingin 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun modernisaatioprosessi kulkee liikkuvana taustakuvana läpi tämän teoksen. Sen aikana sääty-yhteiskunnan rakenteet murtuivat ja yhteiskunta demokratisoitui, luovuttiin talouselämää kahlinneista säännöistä ja vapautettiin elinkeinot sekä luotiin edellytykset teollistumiselle ja kaupan kasvulle. Modernisaatio ruokki maallistumista ja yksilöllisyyttä, pirstoi vanhoja identiteettejä ja loi uusia. Kansallisuusaate, liberalismi, kapitalismi ja porvarillisen yhteiskunnan kavahtama sosialismi olivat tämän ajanjakson keskeisiä aatteita. Modernisaation tunnusmerkki, urbanisaatio, lähti liikkeelle hitaammin kuin monissa muissa eurooppalaisissa valtioissa, mutta Suomen kontekstissa Helsinki kasvoi nopeimmin. Helsingin historia 1860-luvulta 1930-luvun lopulle on mosaiikkimainen. Kaupungin kasvu ei ollut lineaarinen prosessi, vaan siihen sisältyi useita eri suuntiin vetäviä voimia. Modernisaation tasaisempaa kulkua edustivat Helsingin väkiluvun ja pinta-alan kasvu, kivirakennusten määrän lisääntyminen, teknisen infrastruktuurin kehittyminen ja liikkumisen edellytysten parantuminen. Tutkimuksellisesti haastavimmat kysymykset liittyvät poliittisiin ja yhteiskunnallisiin murroskohtiin. FT, dosentti Jyrki Paaskoski on historiantutkija ja tietokirjailija. Hänen erikoisalojaan ovat Suomen ja Venäjän sekä Itä-Suomen historia, kulttuuri, talous ja politiikka, yritys- ja järjestöhistoria sekä elämäkerrat.