Kai Kaurell

Käynnissä olevassa kilpajuoksussa pohjalle jopa keskiluokka kurjistuu. Pikkuruinen vähemmistö kahmii kaiken taskuihinsa vaatien valtiota ajettavaksi alas taloutta turhaan rasittamasta. Jos jumalainen markkinakoneisto vähän yskähtelee, joku vallitsevaan finanssikapitalismiin kyllästynyt julistaa jo Jumalan kuolemaa. Käytännössä kapitalismi ei kaiva hautansa vaan opettaa myös muut omille tavoilleen. Tänään on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Siksi myös vasemmisto on tehnyt rauhan kapitalismin kanssa ja tyytyy haistattamaan tälle pitkät paskat vaikkapa poptaiteen keinoin. Muutoin ihmisen tilalle on tullut ilmasto, ja vallankumouskin on jo peruutettu - vai onko?

Hierarkia hallintoperiaatteena ja johtamistyylinä on palaamassa. Tämä väite on vastakkainen johtamiskirjallisuuden valtavirralle, joka puhuu epäjohtamisesta ja yhä vapaammista organisaatioista. Alan kirjallisuuden paradoksi on sen tapa hyökätä johtajaa vastaan. Eräskin pääjohtaja repi pyramidinsa rikki jo 1980-luvulla kirjassaan. Se on yhä pystyssä, mutta unelma on tärkeämpi kuin todellisuus. Johtamistyötä onkin todellisuuden luominen, ei sen kuvaaminen. Joku vertaili johtajan ja näyttelijän työtä, eikä eroja juuri löytynyt. Lasikuutioista katsottuna johtaminen on tarokkijohtamista ja teatteria. Sen sokerikuorrutteena käytetyt käsitteet ja muotiopit vain vaihtuvat. Kirjoittaja on akateemisten opintojensa jälkeen seurannut aihepiiriä käytännössä koko työuransa useissa eri rooleissa: opettajana, tutkijana, virkamiehenä, asiantuntijana ja esimiehenä. Titteleitä tärkeämpää kirjoittajalle on kerettiläinen mielenlaatu.

Kapitalismi on kulttiuskonto ilman armoa. Mammona taas on aina ollut maailman yleisin epäjumala. Näiden aatehistoriaan jääneiden ajatusten pohjalta kirjoittaja katselee nykyaikaista työelämää ja sen vaatimuksia. Tarkastelu viettelee lukijan mielen katedraalin kellarikerroksiin, sen varjoisille takapihoille ja sivukujille - sekä työelämän kiellettyjen kirjojen pariin. Kirjoittaja on akateemisten opintojensa jälkeen seurannut aihepiiriä käytännössä koko työuransa useissa eri rooleissa: opettajana, tutkijana, virkamiehenä, asiantuntijana ja esimiehenä. Titteleitä tärkeämpää kirjoittajalle on kerettiläinen mielenlaatu, joka on haluton vallan palvelukseen, oman aikansa pyhiä opinkappaleita toistelemaan.