Kaija Munne

”Runot elävät vasta kun lukija on lukenut ne, maalaten ne samalla oman mielenmaisemansa kehyksien sisään. Kirjoittaja kirjoittaa runon, lukija siveltää siihen siivet.”Näin toteaa heinolalainen Kaija Munne, joka on talven syleilyssä tutustunut jälleen lipaston laatikkonsa sisältöön ja poiminut sieltä meille kaikille luettavaksi runoja, aforismeja, lauluja ja kaihoisia, kaipuun täyttämiä tuntoja ajatellen matkaamme täältä ajasta iankaikkisuuteen. Lukija saattaa melkeinpä kuulla kappelikellojen soiton.Kaija Munnen toisen runokokoelman pääteemana on elämää ylläpitävä voima; rakkaus.”Rakastamalla me antaudumme elämälle, lukemalla runoja me sulostutamme elämäämme”

Kuudenkymmenen virstanpylväs on saanut heinolalaisen Kaija Munnen kokoamaan yhteen lipaston laatikon runoja. Elämän suuret tapahtumat ovat kaikki lämpimästi kuvattuna läsnä. Hellästi hän kuljettaa lukijansa äidin kohdusta vanhuuteen asti, kuoleman kynnykselle, yli kynnyksen Taivaan Valoon.Kirja on kuin taiteellisesti kudottu hämähäkin verkko, jonka seitinrihmana toimii maailmanlaajuinen Earth Hour-tunti. Sen tarpeellisuutta pohtien, ja siitä kynttilänvalossa nauttien Kaija johdattaa lukijan pysähtymään suurten kysymysten äärelle, kuten ”Onko tarpeellista sammuttaa valoja? Miten toimia, jotta tulevilla sukupolvilla olisi puhdas ilma hengittää, puhdas luonto ympärillään, puhdasta ruokaa syötävänä ja ennen kaikkea sydämen puhtaus matkalla Taivaan Valoon?”