Kaisun nuoruus kului sota-ajan tiimellyksessä kovasti töitä tehden. Vanhemmiten hän harmitteli usein, että sota-ajan poikkeusolosuhteet muuttivat hänen opiskeluhaaveitaan ja tulevaisuudensuunnitelmia. Sana oli kuitenkin hänellä hallussa, ja kynä oli tuottoisakin aina viimeisiin vuosiin saakka. Hän lähetti mielellään tekstejään paikallislehtiin kaiken kansan luettavaksi. Me lapsenlapset avustimme tarvittaessa runojen puhtaaksi kirjoittamisessa. Kaisun säilyneistä runoista erottuu selkeästi hänen sydäntään lähellä olleet asiat: isänmaa, kotiseutu, luonto sekä rakkaus.