Kun aloin kirjoittaa näitä tositapahtumiin perustuvia tarinoita, en välittänyt taiteellisuudesta tai normeista. Annoin surun ja ilon vapaasti virrata tekstiin ja maustoin sen pikku ylilyönneillä ja mustalla huumorilla. Kirjoitin kuin humoristi joka ei osaa nauraa, tai sydämen surija jonka kyyneleet ovat kuivuneet, mutta mielikuvituksen annoin vapaasti lentää. Niin syntyivät nämä hassut pienet tarinat, joissa vaellan läpi elämäni yrittäen saavuttaa pisaran kuolemattomuutta - ja jättää jälkeeni hieman enemmän muistoja kuin Tapio Rautavaaran laulussa "Isoisän olkihattu".