Kalevi Kalemaa

Ote esipuheesta:Osuustoimintamies, rauhanmies, vasemmistolainen ajattelija ja toimija - Sadankomitea, monet ns. yhden asian liikkeet, sosialisti, suomalainen, eurooppalainen, kansalainen kansainvälisessä maailmassa - tämä kirja kertoo hänestä, Kalevi Suomelasta, jonka jokaisesta kansalaisaktiivisesta toiminnasta ja osallistumisesta voisi tehdä oman kirjansa. Kaikki moninaisuus, monialaisuus, monet ajattelun ja tekemisen jäljet on kuitenkin mahdutettu tähän kirjaan, alustukseksi ja pohjustukseksi kenties muille odottaville kirjoille ja tietokoneen näppäimiä jo maltittomina hipelöiville kirjoittajille ja analysoijille. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus lähdeviitteineen, ei tyhjentäväksi tarkoitettu elämäkerta, sillä tätä kirjoitettaessa Kalevi Suomelan monialainen, monia polkuja avannut, monia jälkiä jo jättänyt elämä jatkuu. Tämä on kertomus suomalaisesta, kansalaisesta, joka on halunnut avata ja avartaa suomalaisuuden rajoja kaikkiin ilmansuuntiin, osoittaa ajattelullaan ja teoillaan, että pienen pieni Suomi voi olla kokoaan suurempi tekijä kansojen perheen tavoitellessa rauhaa, hyvinvointia, keskinäistä solidaarisuutta, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.

Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin. 1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui "turvasäilössä" - jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta. Tämän kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa.

Suomen kansakunnan olemassaolo on ollut monesti uhattuna. Demokraattisia oikeuksia on poljettu, lakia on yritetty väkivaltaisesti muuttaa, ihmisyyttä on loukattu ja oikeutta vapaaseen mielipiteen ilmaisuun kiistää. Silloin äänensä ovat korottaneet palavasieluiset totuuden ja vapauden puolustajat, kansakunnan suuret naiset ja miehet. He ovat puhuneet oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolesta. He ovat nousseet vastustamaan vääryyttä, epäinhimillisyyttä ja valheita. Tekstit on koonnut ja niitä on taustoittanut Kalevi Kalemaa: ”Sanokaamme, kun on sanomisen tarve, mutta ketään halveksimatta, loukkaamatta, kenenkään ihmisarvoa kyseenalaistamatta ja muistaen, että ihmisoikeudet ja sananvapaus eivät ole koskaan olleet itsestäänselviä. Aina on niiden eteen noussut esteitä, jotka on pitänyt voittaa, ja aina on noussut esiin esteet ylittäneitä.”

Rafael Haarla (1876-1938) oli legendaarinen teollisuusjohtaja, ärhäkkä, ristiriitainen mies, hänen pikkuveljensä Lauri Haarla (1890-1944) kirjailija, kulttuuripoliitikko, veljensä tavoin kiistanalainen niin kirjailijana kuin ihmisenäkin. Rafael Haarla muistetaan muun muassa "orjakontrahdeistaan", toiminnastaan lapuanliikkeessä ja osallistumisestaan Mäntsälän kapinaan. Tampereella hänestä muistuttavat vielä Hämeensillan Pirkkalaispatsaat ja ns. Haarlan palatsi. Lauri Haarla oli 1920-luvulla Suomen tunnetuin ja esitetyin näytelmäkirjailija, myöhemmin suurten historiallisten romaanien tekijä - ja poliittinen "takinkääntäjä". Tämä on kertomus tahtoveljesten kimuranteista suhteista, heidän työstään ja pyrkimyksistään muokata oman aikansa taloudellista, kulttuurista ja poliittista kuvaa. Veljekset kuin ilvekset - ristiriitaisia, väkeviä miehiä levottomina ja ristiriitaisina vuosikymmeninä.

Rehevä elämäkerta ja intensiivisesti etenevä tietoteos Ensio Suomisen mahtavamääräisestä, taiteellisesti ainutlaatuisesta elämäntyöstä. Professori Ensio Suominen (1934–2003) tunnetaan suomalaisen lavastustaiteen mestarina, suurenmoisena kansallisten suuraiheiden visualisoijana teattereissa, elokuvissa ja televisiossa. Itseoppinut taitaja aloitti uransa elokuva-alalla suomalaisen studioelokuvan hurjina 1950-luvun vuosina ja työskenteli muun muassa Aarne Tarkaksen, Teuvo Tulion ja Matti Kassilan kanssa. Myöhempiä filmitaiteen yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Edvin Laine, Mikko Niskanen, Rauni Mollberg, Lasse Pöysti ja Spede Pasanen. Ensio Suominen on myös suomalaisen television pioneereja. Hän aloitti tv-työn jo ennen varsinaisen tv-toiminnan alkua, ja Yleisradion aloitettua varsinaisen televisiotuotannon Suomisesta tuli TV 2:n päälavastaja. Suominen työskenteli televisiossa aikana, jolloin television draamatuotanto kukoisti. Myös teattereissa eri puolilla maata nähtiin Ensio Suomisen visuaalisesti vaikuttavia lavastuksia tuhkatiheään. Hänet halusivat ohjaustensa lavastajaksi muun muassa Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka. Kymmeniin haastatteluihin ja laajaan arkistoaineistoon perustuva henkilökuva mielenkiintoisesta ja värikkäästä ihmisestä on merkittävä kaistale suomalaista kulttuurihistoriaa 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen. Ensio Suomisen lavastustöitä muun muassa: Edvin Laineen Pohjantähti-ohjaukset, Rauni Mollbergin elokuvat Maa on syntinen laulu ja Tuntematon sotilas, Kalle Holmbergin Rauta-aika, Matti Kassilan Punainen viiva ja kaksi Komisario Palmu -filmiä, Reima Kekäläisen ohjaama Putkinotko, Jouko Turkan Seitsemän veljestä. "... Sitä lukiessa aika pysähtyy jonnekin 1970- ja 80-lukujen tienoille, elämään ennen kiirettä ja ironiaa. Aikaan, jolloin televisiokin otettiin vielä tosissaan." - Ylioppilaslehti "... Teatterikirjallisuuden kirjoittajana ja dokumentoijana Kalevi Kalemaa on tähän mennessä kyntänyt merkittävän saran. (...) Perusteellinen teos Ensio Suomisesta jatkaa tätä ansiokasta teatterikirjallisuuden linjaa." - Keskisuomalainen

Runous on taistelua rauhan puolesta ja runoilijan jokainen teko olkoon rauhan teko. Työväenliike vastusti aktiivisesti sotaa ja väkivaltaa, mikä innosti myös aikansa kirjailijoita. Muiden muassa Katri Vala, Ilmari Kianto, Eino Leino, V. A. Koskenniemi, L. Onerva, Elmer Diktonius, Arvo Turtiainen, Elvi Sinervo ja Viljo Kajava käyttivät runoilijanlahjojaan sodan vastustamiseen. Tämä runoantologia on koottu pääasiassa suomalaislyyrikoiden tuotannosta. Se julkaistaan suomalaisen rauhanliikkeen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Mitä Veikko Sinisalo tokaisi hermostuksissaan esitystään seuraamaan tulleelle presidentti Kekkoselle? Mitä isällisiä neuvoja Eino Jurkka antoi pojalleen Jussille tämän lähtiessä ensimmäiseen näyttelijän-pestiinsä? Miksi Helge Herala palasi Pariisista presidentti Paasikiven näköisenä pystytukassa? Entä kuka kuuluisa ohjaaja neuvoi ystävällisesti nuorta Ansa Ikosta hautaamaan haaveet näyttelijänurasta? Kalevi Kalemaa kertoo anekdoottien ja kaskujen kautta suomalaisen teatterin merkkihenkilöistä ja teatterimme historiasta aivan sen varhaisvaiheista alkaen. Kaikki tarinat ovat tosia ja sattuneet tietyissä tilanteissa, tietyillä näyttämöillä ja tietyille ihmisille. Jutut on jaolteltu selkeiksi kokonaisuuksiksi: läpi käydään teatterimme alkukausi ja sen suuret tähdet (mm. Ida Aalberg ja Kaarlo Bergbom), teatteridiivat (mm. Elli Tompuri, Sylvi Salonen ja Eine Laine), sankarinäyttelijät (mm. Aarne Orjatsalo ja Axel Ahlberg), koomikot (mm. Aku Korhonen, Eero Roine ja Uuno Laakso) ja ohjaajalegendat (mm. Kosti Elo, Eino Salmelainen ja Edvin Laine). Osansa saavat tyhmät kriitikot, arat näytelmäkirjailijat ja tietysti myös arvaamaton yleisö. Kalevi Kalemaa on tamperelainen kirjailija, joka on julkaissut elämäkerrallisia teoksia muun muassa Eino Salmelaisesta, Edvin Laineesta, Veikko Sinisalosta, Raoul Palmgrenistä ja Elvi Sinervosta sekä laajemmat henkilöhistorialliset teokset Roineen teatterisuvusta ja Urpo Lahtisen Lehtimiehistä. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa sisältää runoja, näytelmiä, satuja ja kuunnelmia. "Kalemaan kirja on hyväntuulinen. Tarkoitus on siis saavutettu täysin - teatterissa saa nauraa monin tavoin." - Seppo Paajanen, Etelä-Saimaa "Kalemaan kirja on hauska viipale suomalaista kulttuurihistoriaa." - Marja Kuparinen, Kirkko & kaupunki "Kalemaan kirjassa on monia hauskoja juttuja kautta koko Suomen teatterin historian." - Hannu Waarala, Keskisuomalainen