Kalle Kananoja

Kaksi nälkäistä nousevaa suurvaltaa. Kaksi kultaista aikakautta aluillaan. Ruotsi ja Alankomaat solmivat viralliset diplomaattisuhteet vuonna 1614. Valtakuntien välille muodostunut yhteinen sävel loi Euroopalle uuden ajan alun suurvaltasinfonian. Suurvallan rakentajat näyttää, että 1600-luvulla Itämeren valtiaaksi noussut Ruotsi oli muutakin kuin sotilasmahti. Yhteydet maailmankaupan johtotähteen Alankomaihin osoittavat Ruotsin pyrkineen kansainväliseen yhteistyöhön myös kulttuurin, talouden ja tieteen saralla. Alankomaat puolestaan sai Ruotsilta välttämättömiä tuotteita, kuten suomalaista tervaa. Teos tuo parrasvaloihin näitä yhteyksiä rakentaneita kiehtovia ihmisiä ja avaa siten vivahteikkaasti aikakauden maailmaa. Miksi Carl von Linnén opit levisivät juuri Alankomaiden ansiosta? Millainen oli teollisuusvaikuttaja Louis de Geerin rooli maiden välisen kaupankäynnin kehittämisessä? Entä kuka oli puolituntematon alankomaalainen Willem Usselincx, joka sai Ruotsin hallitsijalta yli kymmenen vuoden mittavan konsulttisopimuksen?

In this ambitious analysis of medical encounters in Central and West Africa during the era of the Atlantic slave trade, Kalle Kananoja focuses on African and European perceptions of health, disease and healing. Arguing that the period was characterised by continuous knowledge exchange, he shows that indigenous natural medicine was used by locals and non-Africans alike. The mobility and circulation of healing techniques and materials was an important feature of the early modern Black Atlantic world. African healing specialists not only crossed the Atlantic to the Americas, but also moved within and between African regions to offer their services. At times, patients, Europeans included, travelled relatively long distances in Africa to receive treatment. Highlighting cross-cultural medical exchanges, Kananoja shows that local African knowledge was central to shaping responses to illness, providing a fresh, global perspective on African medicine and vernacular science in the early modern world.

In this ambitious analysis of medical encounters in Central and West Africa during the era of the Atlantic slave trade, Kalle Kananoja focuses on African and European perceptions of health, disease and healing. Arguing that the period was characterised by continuous knowledge exchange, he shows that indigenous natural medicine was used by locals and non-Africans alike. The mobility and circulation of healing techniques and materials was an important feature of the early modern Black Atlantic world. African healing specialists not only crossed the Atlantic to the Americas, but also moved within and between African regions to offer their services. At times, patients, Europeans included, travelled relatively long distances in Africa to receive treatment. Highlighting cross-cultural medical exchanges, Kananoja shows that local African knowledge was central to shaping responses to illness, providing a fresh, global perspective on African medicine and vernacular science in the early modern world.

Orjakauppa Afrikan ja Amerikan mantereen välillä saavutti valtavat mittasuhteet uuden ajan alussa, päättyi veristen yhteenottojen jälkeen vasta 1800-luvun lopulla ja ehti tuona aikana vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään. Kahlitut kertoo, millaisia olivat Atlantin yli väkisin vietyjen ihmisten arki ja koettelemukset. Se selvittää, miksi juuri afrikkalaiset kuljetettiin Pohjois- ja Etelä-Amerikan orjaplantaaseille ja kuvaa ilmiötä myös omistajien ja afrikkalaisten kauppiaiden näkökulmasta. Orjakauppa oli tärkeänä palasena luomassa nykyisen maailmantalouden rakenteita. Orjuudessa eläneet kykenivät oloista huolimatta pitämään kulttuuriaan elinvoimaisena ja myös selviytymään yhteisöllisyyden avulla. Millaisia vastarinnan muotoja käytettiin, ja miten vapaus lopulta muutti elämää? Mitä afrikkalaisuuden jälkiä voi nähdä vielä nykypäivänkin länsimaisessa populaarikulttuurissa? Millaista hintaa orjuudesta toisaalta yhä maksamme rasismin ja mellakoiden aikakaudella?

Kansanparantajat kilpailivat lääkäreiden kanssa potilaiden suosiosta 1900-luvun alun Suomessa, kun näyttöön perustuvan lääketieteen ja julkisen terveydenhuollon läpimurto ei ollut vielä tapahtunut. Rohdoskauppiaat kauppasivat yrttilääkkeitä, maallikkoterapeutit vannoivat suggestion nimeen ja luonnonparantajat vastustivat rokotuksia. Parantajien toiminta koetteli laillisuuden rajoja ja lääkärien monopoliasemaa, ja laitonta lääkärintointa käsiteltiin lukuisissa oikeudenkäynneissä ympäri Suomen vaihtelevin lopputuloksin. Ihmelääkärit 1850-1950 kuvaa parantamisen monimuotoista historiaa Suomessa. Teos kertoo samalla suomalaisessa terveysajattelussa ja terveydenhuollossa tapahtuneista mullistuksista ja muutoksista, jotka historiankirjoitus on aiemmin sivuuttanut.