Kalle Tamminen

Koskettavia runoja syrjässä olemisesta, melankoliasta, elämän viiltävyydestä - ja silti myös kauneudesta." Terasilla kauniit ihmiset katsovat täydellistä maisemaa näyttöjen lävitse. "Runoteoksen kertoja on kaukana heidän maailmastaan, selfhelp-opuksistaan ja tekopirteydestään. Hän pohtii, mitä kertoa heille. Tunnelmat ovat tasaista mollia ja laulut surullisia." Aallot lainehtivat ontuen. Mutaisen pohjan päällä kelluvat vaahtopäät eivät lohduta kuten muksuna. "Mutta ei tässä ole koko totuus. Rauha ja ilo ovat löydettävissä." Etsi hiljainen paikka, ole sinä, edes hetki. Anna sielunmaiseman eheytyä vihreydessä." Kalle Tamminen (s. 1990) on valkeakoskelainen kirjailija, jolle suomalainen lyriikka ja suomalainen luonto ovat suuria inspiraation lähteitä. Aallot lainehtivat ontuen on hänen seitsemäs runokokoelmansa.

"Päälleliimatun aikuisuuden / seasta etsin / häivähdystä / siitä mitä oli." Melankolinen Raymond Carverilta vaikutteita saanut runokokoelma liikkuu elämän laitapuolella. Se kertoo yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteista, kasvamisen ja muuttumisen vaikeudesta, siitä kun rakkaus etsii kivuliaasti muotoaan - ja kaiken tämän lomassa myös elämän kauneudesta. Kalle Tamminen (s. 1990) on valkeakoskelainen kirjailija. Yön saapuessa minä kuuntelen on hänen kuudes runokokoelmansa.

Runous nousee höyrynä suista, se on tarpeen kaikkialla, lauloi suomalainen lyyrikko vuonna 1990, ja on yhä oikeassa. Kalle Tamminen toteuttaa tuota mainittua viisautta. Hänen runoissaan arkea katsotaan toisin ja nähdään sen harmauden monikirjavaisuus. Se, mitä oli ja se, mitä on, kirjautuvat selkeinä ja suorina havaintoina riveille lukijan tulkittavaksi ja kuvitettavaksi. Kalle Tammisella on omintakeinen kieli, jonka suoruus samanaikaisesti sivaltaa, satutaa ja sivelee. Kallen isoisä Kalle Päätalo kirjoitti laveasti, mutta hänen pojanpoikansa kirjoittaa tiiviisti ja suoraan. Ja juuri sehän on runouden, sanataiteen ja elämän itsensä perimmäisiä tarkoituksia: sivaltaminen, satuttaminen ja siveleminen.