Kari Hanhisuanto

Kemin kirkkoherra Erkki Tissari herää aamuyöllä vanhaan vaivaan, joka juoksuttaa vessassa. Hän hätkähtää rajusti nähdessään olohuoneen hämärässä tuntemattoman miehen, jolla on yllään valkoinen haalari. Haalarin hihansuut ja lahkeet on sidottu ilmastointiteipillä. - Terve Erkki, mies sanoo. Hän siis tuntee miehen, jonka kotiin murtautui. Hänellä on asiaa juuri Erkille. - Aikanne on tullut ja minä annan teille ainutlaatuisen tilaisuuden olla sankari. Rikoskomissarioksi ylennetty Ari Remes tapaa Länsi-Pohjan keskussairaalassa oikeuslääkärin, joka kertoo, että Erkki Tissarin kuolinsyy oli unilääkkeiden yliannostus. Tytär ei usko itsemurhaan. Siitä käynnistyy rikostutkinta, joka saa yhä oudompia ja pelottavampia piirteitä. Kemiläisen Kari Hanhisuannon uusin trilleri saa lukijan kysymään itseltään, miksi ihminen sortuu pimeyden puolelle? Vastausta on erittäin vaikea antaa tai saada. Uhraus on kertomus pyrkyryydestä, ystävyydestä sekä sukupolvien välisistä painolasteista. Tarinassa yhdistyvät rakkaus, rakkauden menettäminen ja se kaikista pahin narsismin muoto - psykopaattisuus. Jokaisessa meissä on hyvä ja paha. Kumpi joutuu uhrattavaksi ja millä hinnalla, on se tärkein kysymys.

Lapin kairassa tehdään ammattimaisesti murha, jolle on vaikea löytää syytä. Viranomaiset ovat ihmeissään. Kun sekä Helsingissä että Tampereella tehdään surmatyöt ja osoittautuu, että niillä on yhteys, ollaan vaikean kysymyksen äärellä. Mistä oikein on kysymys? Äärioikeistolaisuus näyttäisi olevan taustalla molemmissa, mutta miksi tekijää on vaikea yhdistää uhreihin, saati löytää?

Nelikymppinen Jonna Saari on poistumassa Kemin kaupunginvaltuuston kokouksesta, kun tuntematon nainen lähestyy häntä ja täysin arvaamatta iskee häntä veitsellä. Jonna kaatuu maahan ja veitsi jää irvokkaasti sojottamaan kaulaan. Nainen ei pakene vaan jää istumaan jalkakäytävälle, alkaa itkeä ja hokee anteeksipyyntöjä. Rikostutkija Ari Remes ei saa kuulusteluissa naisesta mitään irti. Ensin tutkijatiimi epäilee poliittisia motiiveja, koska veitsestä löytyy Kittilän kunnanvaltuuston puheenjohtajan sormenjälki. Pian kuitenkin selviää, että nyt on kyse jostain ihan muusta. Mieleen palaavat väistämättä psykopaatti Timorin sarjamurhat (Pelkopeli, Reuna 2016). Pakotetut on Kari Hanhisuannon viides dekkari ja kymmenes romaani. Tunnusomaista kemiläiskirjailijan tarinoille ovat älykäs ja yllättävä juonenkuljetus, ihmismielen syövereistä kumpuavan pahuuden kuvaus sekä terävät sohaisut yhteiskunnan kipupisteisiin.

Satukirjan tarinoissa seikkaillaan erilaisissa maisemissa ja tavataan toinen toistaan kiintoisampia satuhahmoja, kuten tonneloita, lohikäärmeitä ja jättiläisiä. Satuja yhdistää Harri Istvan Mäen upea kuvitus. Erityiseksi kirjan tekee myös se, että kirjan tekijäryhmä lahjoittaa tekijänpalkkionsa hyväntekeväisyyteen, lasten hyväksi! Kirja on tarkoitettu 6-10-vuotiaille. Mukana seuraavat kirjailijat: Harri Istvan Mäki, Helena Numminen, Helena Väisänen, Juha Mäntylä, Juhani Räisänen, Kari Hanhisuanto, Markku Keisala, Merja Mäki

Pelkopeli kertoo sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa ensin sattumanvaraisesti ja myöhemmin kotikaupunkinsa asukkaista. Alkaa peli, jolla tekijä haluaa mahdollisimman paljon julkisuutta. Hän yrittää saada pikkukaupunkilaiset pelkäämään ja onnistuukin siinä. Teoksessa ei seurata pelkästään poliisin työskentelyä vaan mennään myös tekijän pään sisään. Suuri rooli on tsunamin koettelemalla nuorella Farahilla, joka löytää paikkansa pienestä kaupungista pohjoisessa Suomessa. Kemiläinen Kari Hanhisuanto kirjoitti yhdeksännen kirjansa ja viidennen rikosromaaninsa poikkeuksellisella tavalla: hän kävi kirjoittamassa sitä julkisilla paikoilla ja ilmoitteli niistä aina ihmisille hyvissä ajoin. Jokainen halukas sai osallistua projektiin. Keräsin aineistoa puolisen vuotta ja kirjoituspaikkoja kertyi kolmetoista. Ehkä eksoottisin oli radion suorassa lähetyksessä. Aika paljon ihmisten nimiä ja tapahtumapaikkoja sain kerättyä osallistujilta, jotka kävivät jututtamassa kirjailijaa työssään. Kokemus oli pelottavan mahtava.

"Jeesuksen hyvältä tuntuu nähdä taas uusi kilometripylväs. Ei niitä enää kovinkaan monta ole ohitettavaksi. Nyt pitää taistella viimeiseen hikipisaraan asti. Vaikka tässä henki menisi, voitan itseni, voitan Penttilän ja voitan Reinon. Samalla saan Annelin itselleni ja pääsen eroon Birgitasta. Ei hassumpi saavutus yhdelle maratonille."