Kari Hokkanen

Urho Kekkosen ja Orisbergin Isonkyrön Orisbergin kartanon omistajan Lars Björkenheimin ystävyydestä ei ole julkisuudessa paljoa kerrottu. Aivan erilaisista kodeista ja ympäristöistä lähteneet ikätoverit kulkivat sodassa ja rauhassa väliin toisiaan sivuavia teitään, jotka johtivat heidät yhteen politiikan ja perheystävyyden merkeissä. Orisbergin syksyisistä peltopyyjahdeista tulituokioita, jolloin presidentti nauttien rakastamastaan ulkoilmaelämästä ja huippuluokan kulinarismista hilpeässä seurassa, runoiluunkin herkistyen. Kokenut historiantuntija ja sujuvakynäinen lehtimies, professori Kari Hokkanen, on kirjoittanut silminnäkijähaastatteluihin ja intiimiin, ennen tuntemattomaankin lähdeaineistoon perustuvan kertomuksen tästä ystävyydestä. "Torpanpoika ja linnanherra" on uudenlaista Kekkos-historiaa.

Professori, filosofian tohtori Kari Hokkanen (s. 1943) tunnetaan sanomalehti Ilkan pitkäaikaisena päätoimittajana, laaja-alaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana ja arvostettuna historiantutkijana. Päätoimittajana hän otti kantaa rohkeasti ja ketään säästämättä. Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Hokkanen kertoo dramaattisesta evakkotaipaleestaan, lapsuudestaan ja nuoruudestaan Kymenlaaksossa sekä opiskelu- ja opettajavuosistaan Jyväskylän yliopistossa. Hokkanen kiinnostui politiikasta jo koululaisena. 1960- ja 70-luvulla hän heittäytyi kuohuvaan yliopisto- ja nuorisopolitiikkaan. Maisteriksi hän opiskeli kolmessa vuodessa. Keväällä 1976 valmistuivat sekä väitöskirja että mielipidekirja, Alkio-opiston rehtorin läpimurto keskustalaiseen aatekeskusteluun. Kutsu Ilkan päätoimittajaksi 1980 kytkeytyi keskustapuolueen linjataisteluun, jossa Hokkanen oli profiloitunut Johannes Virolaisen tukijana ja K-linjan kriitikkona. Maakunnan luottamuksella hänet valittiin keskustapuolueen puoluehallitukseen. Päätoimittajalla oli myös vahva osa Lakeuden lehtisodaksi kutsutussa, keinoja kaihtamattomassa kilpailussa, jossa keskustalainen Ilkka otti selkävoiton kokoomuslaisesta Vaasa-Pohjalaisesta. Hokkanen muistelee vaiheitaan, ihmisiä ja tapahtumia avoimesti ja peittelemättä. Hän on kriittinen mutta myös itsekriittinen: toisinkin olisi tietyissä tilanteissa voinut toimia. Monia vanhoja kiistakumppaneitaan hän muistelee lämpimästi.