Kari Kotiranta

Tässä kirjassa, Tekoälyn monet kasvot, Kotiranta sukeltaa tekoälyn monimuotoiseen maailmaan, tarkastellen sen teknisiä perusteita, luovia sovelluksia, koulutuksen murroksia sekä syvällisiä eettisiä kysymyksiä. Kirja käsittelee tekoälyä kulttuurisena ilmiönä, joka heijastaa ihmiskunnan intohimoja, pelkoja ja unelmia. Kirjan sisältö ulottuu tekoälyn varhaisvaiheista ja filosofisista pohdinnoista käytännön sovelluksiin, kuten geneerisen tekoälyn syntyyn, reunalaskentaan ja sen rooliin tulevaisuudessa. Se tarkastelee myös tekoälydystopioita historian aikana, koodattua tyhmyyttä sekä tekoälyn vaikutusta oppimiseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Kirjailija käyttää tekoälyä kirjoitusapuvälineenä, korostaen samalla inhimillisen harkinnan ja kriittisen ajattelun tärkeyttä.

"Tekoäly ei ole pelkkä teknologian harppaus - se on peili, joka paljastaa ihmisen luovuuden, uteliaisuuden ja pelot." Tässä kirjassa sukellaan tekoälyn monimuotoiseen maailmaan: sen teknisistä perusteista luoviin sovelluksiin, koulutuksen murroksista syvällisiin eettisiin kysymyksiin. Miten tekoäly kirjoittaa runoja, luo taidetta tai muokkaa politiikkaa? Miten se vaikuttaa lapsemme oppimiseen ja meidän omiin työelämämme murroksiin? Tekoäly on jo täällä, ja sen kanssa eläminen vaatii sekä taitoa että viisautta. Tämä kirja tarjoaa työkaluja ymmärtää teknologiaa, mutta myös rohkeutta kyseenalaistaa sen vaikutukset. Se ei anna kaikkia vastauksia, mutta auttaa lukijaa esittämään oikeat kysymykset. Sopii niin teknologiasta kiinnostuneille, opettajille, taiteilijoille kuin kaikille, jotka miettivät, mitä tekoäly tekee ihmisyydellemme." Ajatuksia herättävä ja monipuolinen katsaus tekoälyn todelliseen merkitykseen

Kirjan takakannessa on tapana olla kirjoittajan lyhyt esittely ja muutama sana käsillä olevasta kirjasta. Aiheeseen liittyen pyysin esittelyn ChatGPT:ltä. Mitä kertoisit Kari Kotirannasta tekoälykirjan takakannessa. Kari Kotiranta on monipuolinen tietotekniikan ja koulutuksen ammattilainen, joka on toiminut useissa eri tehtävissä yli 50 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut useita teoksia, joista kaksi käsittelee mikrotietokoneiden historiaa. Kotiranta on myös ollut mukana koulutusalalla sekä yliopistolla että opiston rehtorina. Nykyään Kotiranta toimii Keuruun kaupunginhallituksessa ja on erityisesti kiinnostunut tekoälyn kehityksestä ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan. Hänen kirjansa tarjoaa kattavan ja syvällisen katsauksen tekoälyn nykytilaan ja tulevaisuuteen, ja siinä käsitellään laajasti tekoälyn sovelluksia eri aloilla ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Kotirannan tekoälykirja on erinomainen opas kaikille, jotka haluavat ymmärtää tekoälyn perusteita ja sen merkitystä tulevaisuudessa. Kirjan selkeä ja helposti lähestyttävä tyyli tekee siitä sopivan niin aloitteleville kuin edistyneemmillekin lukijoille.

Kari Kotiranta on toiminut erilaisissa opettajan tehtävissä noin 45 vuotta. Yliopistossa hän on hoitanut vakansseja tuntiopettajuudesta apulaisprofessuuriin. Kansalaisopistossa hän on ollut suunnittelijaopettajana ja viimeksi rehtorina. Opetustehtävien rinnalla Kari on ollut yrittäjänä - nykyisin eläkeiän myötä yritykset ovat päätyneet pöytälaatikkoon alimmaisiksi. Teoksessa 'Se, mikä on - ei voi olla totta' palataan 1960/70-lukujen kriittisen yhteiskuntateorian ideoihin ja otetaan kantaa nykypäivän keskusteluaiheisiin. Voisiko vuoden 2020 maailmaa analysoida kriittisen teorian näkökulmasta. Onko uusmarxilaisuus painunut unholaan Neuvostoliiton kaatumisen myötä. Kirjassa on alussa teoreettinen lähestymistapa ja loppuosassa esseenomaisia tekstejä eri elämän alueilta, jotka tuovat esiin kriittisen lähestymisen tarpeen tai tarpeettomuuden. Kirja on kirjoitettu koronaviruspandemian aikana ja monessa pohdinnassa se on otettu esimerkiksi. Yksi luku keskittyy miettimään, onko ja millaisia kriittisiä vaikutuksia epidemialla on yhteiskunnan toimintoihin ja voisiko se tuoda esiin uuden transkendentaalisen vaihtoehdon.

Tämän kirjan lähtökohtana on henkilökohtainen suhteeni Pihlajaveden kirkkoon, erämaakirkkoon, joka näyttää tipahtaneen paikalleen kenenkään suunnittelematta ja rakentamatta - ainakin jos virallisia lähteitä on uskominen. Monet sakraalirakennukset ovat syntyneet erilaisten ihmeiden tuloksena, niin myös Pihlajaveden kirkko. Kertomus 'Pihlajaveden kirkonrakentajia etsimässä' on matka menneisyyteen - aikaan, josta ei ole säilynyt kovinkaan paljon kuvauksia ihmisistä. Historia koostuu erilaisten kokousten päätöksistä ja kuvitelluista kansankuvauksista, jotka ovat muuttuneet 'tosiksi' vuosisatojen kuluessa. Kerron myös siitä millainen Pihlajaveden kirkosta tuli, ja miltä se näyttää erilaisten tutkijoiden tekemien tulkintojen valossa. Pihlajaveden kirkon rakentamisesta on monia toisistaan poikkeavia näkemyksiä - ne ovat jossain määrin ristiriitaisiakin, mutta ovat kuitenkin tulkintoina mahdollisuuksien rajoissa. Pihlajaveden vanhan kirkon kohtaloita ei voi käsitellä ottamatta kantaa uuteen kirkkoon. Käsittelen uuden kirkon rakentamista niiltä osin kuin sillä on merkitystä vanhan kirkon olemassaolon kannalta.

Tämän julkaisun tekemisen motiivina oli Tiedetilan tietokonemuseolla "entisten nörttien" kanssa käydyt keskustelut. Minulle on ehdotettu mikrotietokoneiden alkuaikojen tapahtumien dokumentointia. Projektin alussa huomasin, että objektiivinen lähestymistapa oli minulle lähes mahdoton - siksi kirjasta muotoutui omaelämäkerrallinen kuvaus siitä, miten olen ymmärtänyt tietokoneiden tulon ja kehittymisen osana yhteiskunnan yleistä kehitystä. Kirjasta tuli henkilökohtainen matkakertomus seikkailusta tietokoneiden maailmassa. Matka alkaa siitä, kun äiti painosti ottamaan tietojenkäsittelyopin sivuaineeksi yliopisto-opintoihin. Matkan varrelle mahtuvat omat lapset ja pohdinta tietokoneiden ja lasten yhteiselosta. Johtopäätöksenä tästä pohdinnasta oli: tietokone on lelu muiden lelujen joukossa. Työ kasvatustieteiden tiedekunnassa innosti kehittämään opetuksen ja tutkimuksen sovelluksia. Kehityksen kohteena olivat laitteistot ja ohjelmistot. Kiinnostus tietokoneisiin ja niiden käyttöön vei erilaisiin työryhmiin ja opetustilanteisiin. Johtopäätöksenä tästä kehitystyöstä oli: tietokone on yksi esitystekniikan laite muiden joukossa.