Kari Raivio

COVID-pandemia on opettanut meille, että terveys ja sairaus ovat globaaleja kysymyksiä, jotka vaikuttavat markkinatalouteen ja matkailuun. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja tietojen jakamista sekä yhteisiä pelisääntöjä tautien torjumiseksi ja terveyden edistämiseksi. Maapallon muuttuvat olosuhteet, luonnon hyvinvointi ja ihmisten ja eläinten terveys ovat kaikki monimutkaisesti riippuvaisia toisistaan. Tätä kokonaisuutta kutsutaan käsitteellä "planeetan terveys" ja se on tämän kirjan keskeinen idea. Kirja tarkastelee terveyttä kolmella tasolla. Ensimmäinen taso on itse planeetta, joka on joutunut ihmisen vaikutuksen alaiseksi ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja saasteiden vuoksi, jotka kaikki vaikuttavat ihmisten terveyteen. Toinen tarkastelun taso on ihmisen oma terveys, joka voi johtua kotiplaneettamme ongelmista. Kolmas taso on yhteiskunta, joka aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita ihmisten terveydelle väestönkasvun, markkinatalouden, kulutuksen ja päätöksenteon takia. On kuitenkin toiveikkaita merkkejä poliittisen päätöksenteon ryhdistäytymisestä ja kansainvälisen yhteistyön tiivistymisestä suurten globaalien katastrofien torjumiseksi. Kirjan pääasiallinen lähde on hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n, laatimat systemaattiset katsaukset ja kriittiset arvioinnit julkaistuista tutkimuksista. Tämä tieto perustuu kansainvälisiin ohjelmiin, joita Kansainvälinen tiedeneuvosto (ISC) koordinoi. Kirjassa esitetään kuitenkin myös mielipiteitä, joita perustellaan, mutta joihin voi esittää vastaväitteitä.

Modernissa informaatiotulvassa on hankala suunnistaa. Internetin ansiosta tietoon on helppo päästä käsiksi, mutta sen laadusta ei ole takeita. Mediassa pinnalle nousevat koukuttavat klikkiotsikot, ja valeasiantuntijoita tai perättömiä väitteitä voi olla vaikea erottaa tutkitusta tiedosta. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa aiemman tutkimuksen tulokset saatetaan joskus uuden tutkimuksen perusteella kumota. Tästä huolimatta - tai juuri siksi - tutkimustieto on paljon tukevampi pohja päätöksenteolle kuin mutu-uskomukset, omia intressejään ajavien tahojen yksipuoliset tulkinnat tai suoranaiset valheet. Näytön paikka kuvaa asiantuntevasti tutkitun tiedon ja todisteiden käyttöä esimerkiksi yhteiskunnan päätöksenteossa, ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa sekä lääketieteellisten hoitojen ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Se tarkastelee tieteellisen tiedon luotettavuuden kriteereitä tarttuen myös tutkimuksen varjopuoliin: tulosten vääristelyyn, sepittämiseen ja plagiointiin. Tutkimustieto muuttaa yhteiskuntia, yritysmaailmaa ja ihmisten elämää. Siksi on tärkeää, että sen merkitys tunnustetaan ja että se kulkee tiiviisti mukana tulevaisuutta rakennettaessa.

Modernissa informaatiotulvassa on hankala suunnistaa. Internetin ansiosta tietoon on helppo päästä käsiksi, mutta sen laadusta ei ole takeita. Mediassa pinnalle nousevat koukuttavat klikkiotsikot, ja valeasiantuntijoita tai perättömiä väitteitä voi olla vaikea erottaa tutkitusta tiedosta. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa aiemman tutkimuksen tulokset saatetaan joskus uuden tutkimuksen perusteella kumota. Tästä huolimatta - tai juuri siksi - tutkimustieto on paljon tukevampi pohja päätöksenteolle kuin mutu-uskomukset, omia intressejään ajavien tahojen yksipuoliset tulkinnat tai suoranaiset valheet. Näytön paikka kuvaa asiantuntevasti tutkitun tiedon ja todisteiden käyttöä esimerkiksi yhteiskunnan päätöksenteossa, ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa sekä lääketieteellisten hoitojen ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Se tarkastelee tieteellisen tiedon luotettavuuden kriteereitä tarttuen myös tutkimuksen varjopuoliin: tulosten vääristelyyn, sepittämiseen ja plagiointiin. Tutkimustieto muuttaa yhteiskuntia, yritysmaailmaa ja ihmisten elämää. Siksi on tärkeää, että sen merkitys tunnustetaan ja että se kulkee tiiviisti mukana tulevaisuutta rakennettaessa.

Teos paneutuu erilaisiin rajoihin, jotka jakavat historiaa, kansoja, kulttuureja ja taloudellista hyvinvointia. Mikä on tieteen tehtävä rajanvetäjänä, entä missä on tieteen ja huuhaan ero? Millä tavalla uusi teknologia venyttää käsityskykyämme, ja saavutetaanko teknologialla kasvun rajat? Mitä löytyy maailmankaikkeuden tuolta puolen? Teos esittelee myös tieteenalojen välimaastoa ja rajapintoja. Tiede synnyttää uutta tietoa ja uusia rajoja, mutta se voi myös madaltaa jo olemassa olevia rajoja. Tietoa näistä rajanylityksistä tarvitsevat poliittiset päätöksentekijät, tieteen soveltajat ja maailmankuvaansa päivittävät kansalaiset. Kirjoituskokoelma on syntynyt Tieteen päivien 2007 esitelmistä. Teos on samalla kunnianosoitus Jan Rydmanille (1959-2007), tiedemaailman moniottelijalle.