Kari Teräs

Yrittäjyyden perusyksikkö on keskiajalta lähtien ollut perhe, mutta 1800-luvun lopulle tultaessa perinteinen perheyrittäjyyden malli alkoi jäädä uudempien omistusmuotojen varjoon. Tästä huolimatta itsenäistyneessä Suomessa esimerkiksi monet nopeasti kasvaneet metsäteollisuuden suuret yhtiöt saivat alkunsa perheyrityksinä. Talouselämän katveessa pysytelleet perheyritykset nousivat voimakkaasti esiin omana ryhmänään vasta kun Perheyritysten liitto vuonna 1997 perustettiin niitä edustavaksi foorumiksi. Suomalainen perheyritys kertoo perheyrittäjyyden historian 1800-luvulta nykypäivään. Perheyrityksistä kasvoi teollistuneessa Suomessa kasvuhakuisia ja kansainvälistyviä menestystarinoita, jotka ovat samalla vaalineet toiminnan jatkuvuutta sukupolvelta toiselle. Institutionaalisten sijoittajien hallitsemien kansainvälisten suuryritysten markkinoilla perheyritykset edustavat kaikista kasvollisinta ja usein myös vastuullisinta omistajuutta.

Vuorineuvos Heikki Huhtamäki (1900-1970) ja hänen perustamansa elintarviketeollisuuden yhtymä tarjoaa hyvän mahdollisuuden perehtyä yrityksen yhteiskuntasuhteidenja erilaisten sidosryhmien merkitykseen liiketoiminnassa. Huhtamäki oli "yhteiskunnallinen yrittäjä", jolle yhteiskuntasuhde oli laajempi käsite kuin suhde markkinoihin. Hänen yrittäjäkuvaansa kuuluivat monipuoliset sosiaaliset verkostot yhteiskunnan eri aloille. Teos pyrkii avaamaan uuden näkökulman ennen muuta sota- ja säännöstelytalouden toiminta- ja ajatusmuotoihin yritystoiminnan näkökulmasta ja ottaa näin osaa ajankohtaiseen keskusteluun yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Luottamusverkostoja ja sidosryhmiä tarkastelemalla teos piirtää dynaamisen ja toimijakeskeisen kuvan yrityksen ja yhteiskunnan suhteista. Huhtamäen taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen verkostojen analyysin kautta hahmotetaan kuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta 1900-luvulla.