Karoliina Tervonen

Kaarnan antologia kokoaa yhteen lahjakkaita kirjoittajia tulkitsemaan juuriin kätkeytyvää tematiikkaa lukuisista eri näkökulmista. Juuret kietoutuvat nilkkojen ympärille menneisyytenä, mutkittelevat kaupungin läpi kaikuina historiasta, mutta kertovat myös tarinaa nykyhetkeen kätkeytyvistä pienistä onnenoksista.

Kun kielitieteilijä tulee äidiksi, tarkistaa hän ensimmäiseksi uuden roolinsa määritelmän sanakirjasta. Navan seudulla tuntuva -runoelma onkin sukellus äitiyden eri merkityksiin, mielleyhtymiin ja historiaan sekä yhden naisen kasvutarina äidiksi. Sanakirjan määritelmät ja runon puhujan kokemukset vanhemmuuteen kasvamisesta muodostavat polveilevan vuoropuhelun, joka pohtii äitiyttä kaikkine väreineen.

Kirjokansi kumartaa tyylillään romantiikan ajalle ja kansanperinteen tarinoille. Se kertoo turhamaisesta neiti Holmbergistä, joka on keplotellut viehätysvoimallaan tiensä seurapiireihin, vaikka onkin vain hienostunut taskuvaras ja petkuttaja. Kun kotikaupunkiin hyökkäävät sudenturkkiset pedot, neiti pakenee fantastiseen seikkailuun, jossa viimeisetkin hattuhöyhenet haihtuvat. Neiti Holmberg viihtyy ylellisyyksien täyteisessä elämässään loistavasti. Hän osaa taitavasti pyörittää laajaa ja anteliasta kosijakaartia lupaamatta mitään, mutta antaen kaikkien olla toiveikkaassa uskossa yhteisestä tulevaisuudesta, ainakin niin kauan kuin rahapussissa riittää roposia tai povitaskusta löytyy pihistettävää. Kurjenpahkan seuraelämä tuntuu olevan kaukana sudenturkkisten vihollisten leimuavista taisteluista, kunnes koittaa päivä, jolloin mystinen paha saapuu satamakaupunkiin. Ja vie neiti Holmbergilta kaiken. Alkaa huima kostoretki Pohjolaan, Tuonen valtakuntaan, kun nuori nainen seurueineen lähtee vaatimaan omaansa takaisin. Kätkeytyvätkö onni ja vauraus alisen maailman tuntureille?

Niitylle kylvetyt kirjaimet nousevat lentoon kaskena, ja lukija tempautuu ristiaallokon mukana hengittämään vaahtoa. Teos pohtii, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja millaiseksi maailma tallautuu seuraavien sukupolvien askelten alla. Sadunomainen ja lepatteleva kieli toimivat vastapainona painaville kysymyksille, kun runot kasvavat kuviksi ja kuvat runoiksi.