Katja Kettu

Jäämeren rannalta, yhdestä pohjoisesta pisteestä voidaan katsoa alas, kertoa kaikki maailman tarinat. Kuolleen Miehen vuono on hiidenkoirien, uhkurakkojen, merentulien ja pilvenkirnujen maata. Sota lähestyy ja sen edellä pelko. Jäämeren sylissä ainoa kumppani on mielikuvitus, merivirran tuomat tarinat. Kuollut Mies kerää rannalta piippuja, nostaa kivikosta ja asettaa hyllylleen. Syntyy kokoelma, jonka tarinat kantautuvat maailman kaikista kolkista. Piiput ovat saapuneet Brasilian faveloista, Afrikan länsirannikon voodoo-kylistä, Venäjällä Volgan mutkasta, Lähi-idästä ja 1930-luvun Berliinistä. Niiden tarinat kertovat miehestä, joka hallitsee merta aaltoineen, naisesta, joka odottaa rakastaan kaivautuneena hiekkaan. Kolmen romaanin ja usean animaatioelokuvan jälkeen Katja Kettu ottaa novellin keinot haltuunsa kuin taian. Osa Jäänsärkijän novellihenkilöistä esiintyi jo Katja Ketun Runeberg-palkitussa, maagisessa Kätilö-romaanissa.

i se ole pahinta, että on syyllinen, vaan se, ettei koskaan jää kiinni. Niila Kamsu on mies, jonka paras ystävä on orava. Yli kaksikymmentä vuotta sitten juna kuljetti Kamsun pohjoisesta etelän telakoille. Taakse jäi nainen. Tulee syyskuun yö, jolloin matkustaja-alus Estonia uppoaa Suomenlahden pohjaan. Kamsu huomaa, että on itsekin vaarassa hukkua muuttuvan maailman paineiden alla. Pakko ajaa miestä takaisin pohjoiseen, vastatuuleen naisen luo. Järven rannalla on pieni mökki, jonne maailma supistuu. Mirka Autilla on koti Inarissa, äiti pörrönä ja kaksoiveli kadoksissa. Kun laiva uppoaa, Mirka tietää ettei veli tule takaisin. Joku on siitä vastuussa. Katja Ketun kerronta pulppuaa mielen ja maan onteloista, paikoista joihin Jumala ei näe. Syyllisyys kulkee mukana etelään ja seuraa varjona pohjoiseen: milloin ihminen on vapaa lähtemään?

Herkullisen vinolla otteella kirjoitettu esikoisteos nuoren naisen pyrkimyksestä oikaista historian virheet ja palauttaa kunniatta jääneen sukunsa maine.