Katja Tikka

Kaksi nälkäistä nousevaa suurvaltaa. Kaksi kultaista aikakautta aluillaan. Ruotsi ja Alankomaat solmivat viralliset diplomaattisuhteet vuonna 1614. Valtakuntien välille muodostunut yhteinen sävel loi Euroopalle uuden ajan alun suurvaltasinfonian. Suurvallan rakentajat näyttää, että 1600-luvulla Itämeren valtiaaksi noussut Ruotsi oli muutakin kuin sotilasmahti. Yhteydet maailmankaupan johtotähteen Alankomaihin osoittavat Ruotsin pyrkineen kansainväliseen yhteistyöhön myös kulttuurin, talouden ja tieteen saralla. Alankomaat puolestaan sai Ruotsilta välttämättömiä tuotteita, kuten suomalaista tervaa. Teos tuo parrasvaloihin näitä yhteyksiä rakentaneita kiehtovia ihmisiä ja avaa siten vivahteikkaasti aikakauden maailmaa. Miksi Carl von Linnén opit levisivät juuri Alankomaiden ansiosta? Millainen oli teollisuusvaikuttaja Louis de Geerin rooli maiden välisen kaupankäynnin kehittämisessä? Entä kuka oli puolituntematon alankomaalainen Willem Usselincx, joka sai Ruotsin hallitsijalta yli kymmenen vuoden mittavan konsulttisopimuksen?

Politiikkaa ja piirakkaterapiaa kertoo siirtokarjalaisten oman järjestön tarinan. Evakot perustivat Karjalan Liiton 420 000 kotinsa, kotiseutunsa ja kulttuurisen elinympäristönsä menettäneen karjalaisen etujärjestöksi heti talvisodan jälkeen. Ensimmäisinä vuosinaan liitolla oli merkittävä rooli eräänlaisena kriisiterapian antajana. Myöhemmin siitä kasvoi henkisen siirtokarjalaisuuden perinnön ja identiteetin luoja ja ylläpitäjä. Ilman liittoa tuskin karjalanpiirakat, tanhu tai kanteleen soitto olisivat niin tunnettuja kuin ne tänään Suomessa ovat. Liiton alajärjestöt ovat olleet käytännön toiminnan ja kulttuurin ylläpidon ydin, siinä missä johto poliittisen kentän toimijoineen keskittyi valtakunnalliseen vaikuttamiseen ja alajärjestöjen toiminnan koordinointiin. 80 vuotta täyttävä liitto on edelleen elinvoimainen kolmannen siirtokarjalaissukupolven hallitessa sitä.

Kirja käy läpi prostituution historiaa Helsingissä eri aikakausina. Runsaat aikalaiskuvaukset ja tapausesimerkit kertovat ihmisistä paheksutun ja monimuotoisen ilmiön takana.1700-luvun puolivälissä Viaporin linnoitustyömaa toi kaupunkiin runsaasti uusia asukkaita, ja suuri sotilasväestö kasvatti markkinoita prostituutiolle.1800-luvun loppua kohden ilmiö eli eräänlaista kokoistuskauttaan. Helsinkiin muutti aina Tukholmasta saakka säätyläismiehiä palvelevia yläluokkaisia prostituoituja. Myös moni Helsinkiin saapunut, tavallisista maalaisoloista tullut nuori nainen ajautui elättämään itsensä seksin myynnillä. Vaikka kaikkien sosiaaliryhmien miehet vierailivat prostituoitujen luona, yleisintä se oli ylemmissä luokissa ja erityisesti ylioppilaiden keskuudessa.1900-luvulla sota-ajat lisäsivät prostituution tarjontaa, mutta vuosituhannen loppua kohti ilmiö alkoi jo kadota katukuvasta, kunnes Neuvostoliiton hajoaminen toi Helsingin kaduille prostituutioon uuden aallon.