Kätlin Kaldmaa

Kätlin Kaldmaan kymmenessä novellissa rakastetaan etäältä, varovasti. Elämä satuttaa, mutta on silti kirpeän kaunista, koomistakin. Taidokkaissa novelleissa on satiiria ja sydämellisyyttä, maagista ja realistista - elämän kirkkaus ja pimeys. Kourallisella sanoja ravistellaan esiin suuria tarinoita, salatut ajatukset ja tunteet tihkuvat esiin pikku rakosista.

Tämä on kirja Viron suurimmasta runoilijasta Lydia Koidulasta. Tarina alkaa, kun tyttö ei ole vielä syntynytkään. Sitten hän saapuu, hänelle annetaan nimi ja pian hän jo alkaakin kirjoittaa runoja. Ne auttoivat virolaisia selviämään vaikeasta Venäjän vallan ajasta. Lydia Koidula on kirjoittanut myös Paciuksen Maamme-laulun vironkieliset sanat. Se on Viron kansallislaulu. Kun Lydia syntyi, ei ollut yhtä Viroa. Viron sijasta olivat Viron ja Liivinmaan kuvernementti, jotka molemmat kuuluivat Venäjän valtakuntaan. Kuten nytkin, siellä asui monia eri kansoja, mutta viralliset kielet olivat saksa ja venäjä. Lydia puolusti kiihkeästi virolaisten oikeutta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Kätlin Kaldmaa ( S.1970) on virolainen kirjailija, kriitikko ja kääntäjä. Hän on opiskellut Tarton yliopistossa virolaista filologiaa ja Tallinnan yliopistossa englantilaista filologiaa. Kaldmaa on kirjoittanut lastenkirjoja, runoja ja proosaa ja hän on voittanut Friedebert Tuglas -palkinnon vuonna 2012. Teoksen kuvituksen on laatinut Jaan Roomus. Lydia valittiin vuonna 2022 Virossa vuoden kirjaksi.

Kätlin Kaldmaa "Mu tiivad on mu juured" jutustab maailmast, mis on me üks ja ainus kodu. Luuletajal on salaside tiivulistega ja õhkutõus on alati võimalik. Ja maailmaränduri tiibadest saavad rändjuured, mis kinnituvad ja toidavad mullatagi. Kus tahes võib nõnda leida kodu ja seal sünnivad lood, kus õigeid sõnu ja animaalseid nõkse valdav autor loob püsivad sidemed kõige elusaga. Kaldmaa maailmas leidub veel paiku, kus tiibu puhata. Nii jaksab süda ikka tuksuda. Ja kaugus ja lähedus on üks ja sama. Ja muld ja õhk. Ja tiivad on juured ja juured on tiivad. Kätlin Kaldmaa on kirjanik, luuletaja, tõlkija, kriitik ja loovkirjutamise juhendaja. "Mu tiivad on mu juured" on tema viies luulekogu. Kätlin Kaldmaa luulet on tõlgitud mitmekümnesse keelde ning lisaks antoloogiatele on ta luulekogud tõlkes ilmunud araabia, hispaania, inglise, kreeka, sloveenia ja soome keeles.

Lydia föds 1843 och i denna bok får vi följa hennes liv tillsammans med landet Estlands födelse och historia. Elas kord üks tüdruk, kes sündis 1843. aasta detsembrikuus Vändra köstrimajas ja tema nimeks sai Lydia Emilie Florentine Jannsen. Lydia oli Jannsenite pere esimene laps. Tema isa oli ajakirjanik ja koolmeister Johann Voldemar Jannsen, kes asutas Postimehe. Lydia ema Juliana Emilie Koch kasvatas lapsi ja õpetas neile saksa keelt. Kui Lydia sündis, ei olnud ühte Eestit olemas. Eesti asemel olid Eestimaa kubermang ja Liivimaa kubermang, mis mõlemad kuulusid Venemaa Keisririigi alla. Nii nagu praegu, elas siin ka toona palju erinevaid rahvaid, ametlikud keeled olid aga saksa ja vene keel. Lydia kaitses kogu oma elu tuliselt maarahva õigust oma keelele ja kultuurile ning oli üks laulupeo idee kandjatest. See siin on lugu ühest eesti tüdrukust, kes kasvas üles Liivimaa kubermangus, sai Eesti kirjanikuks, rajas Soome silla, abiellus lätlasega ja läks elama Kroonlinna.

Omaelämäkerrallinen romaani Kaksi rakkaustarinaa kertoo kahdesta erilaisesta äidin ja tyttären suhteesta. Kirjassa vuorottelevat Kätlin Kaldmaan ja hänen äitinsä suhteesta kertova, 1970-luvun Viron maaseutukylään sijoittuva tarina sekä Kätlinin ja hänen tyttärensä Hanneleele Kaldmaan vaellusretkestä Pohjois-Espanjassa kertovat päiväkirjamerkinnät. Romaanin kaksi keskenään kontrastista tasoa näyttävät lapsen ja vanhemman suhteen ääripäät: henkisen ja fyysisen väkivallan sekä ristiriidan kodin todellisuuden ja siitä luodun julkikuvan välillä - ja toisaalta lämmön ja huolehtivaisuuden kirjailijan ja hänen tyttärensä välillä. Romaani eläytyy taidokkaasti sekä lapsen että aikuisen maailmaan. Outi Hytösen taitava suomennos tavoittaa hienosti alkukielisen teoksen vivahteet.

Saari on karu, kaunis ja arvaamaton, ja sille nousevassa valkoisessa talossa asuu vuosisadallinen naisia ja miehiä ja lapsia, jotka sukupolvi toisensa jälkeen rakastuvat, rakastavat, kapuavat yli vuorten, katoavat vuonoille, purjehtivat merten taa, kertovat tarinoita ja kimmeltävät kuin hopeiset suomut hankien keskellä. Islannissa ei ole perhosia on Kätlin Kaldmaan ensimmäinen suomennettu romaani. Se on kunnianosoitus kirjallisuuden kaanonin naishahmojen koettelemuksille ja typografialla ilotteleva runollinen saaga kirpeänkauniista Islannista. Kätlin Kaldmaa (s. 1970) on virolainen kirjailija, kääntäjä ja Viron PENin puheenjohtaja, jonka koti on koko maailma. Islannissa ei ole perhosia (Islandil ei ole liblikaid 2013, suom. Outi Hytönen) on osa trilogiaa, johon kuuluvat romaanin lisäksi runoteos Rakkauden aakkoset (Armastuse tähestik 2012, suom. Anniina Ljokkoi 2015) ja lastenkirja Lugu Keegi Eikellegitütre isast (2012).

Mitä rakkaudesta pitäisi tietää ennen kuin nousee lentokoneeseen? Rakkauden aakkoset tekee kepposen sille, joka tarttuu siihen kuin aapiseen. Rakkaus on monimutkaisempi tunteiden tiede. Bosnialainen ja bagdadilainen rakastaja kun tarjoavat ruusukimpun ja sormuksen lisäksi myös pelkonsa ja painajaisensa. Virolaisen runoilijan maailmankartta on suomalaiselle lukijalle yhtä aikaa tuttu ja vieras. Kaukaisempia kansoja katsomme samasta ikkunasta, mutta sihteessa Länsi-Eurooppaan saatamme asettua virolaisen kokijan kanssa eri puolille. Edes rakkaus, kaikkein universaalein teema, ei virolaisessa runoudessa häivytä sodan traumoja tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Kansainvälinen ja menestyvä nykyvirolainen löytää niille kanavan vaikka afganistanilaisen tai sveitsiläisen rakastajan vuoteesta.