Katri Asikainen

Runoista kumpuaa niin ympäröivän luonnon kauneus kuin sodan tragedia ja pelko. Olen pyrkinyt kuvaamaan yksinäisyyden tunnetta sekä rakkauden haasteita ja tarttumaan hetken tunnelmaan.” Lukossa, peloissaan kuin pakeneva koppakuoriainen,mutta minne,siivetön”Aiemmat julkaisut:Onnen vuoristorata, 2017, Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaMiltä tuntuu lumi kengän alla, 2019, runkoirja.fi-sarjaPieniä sanoja, 2020, runokirja.fi-sarja

Tämän runokirjan aiheet ovat erityisen henkilökohtaisia, yhteisiä muistoja äidistä ja ukista sekä omia tunteita omasta elämästä. Kuvat ovat kotialbumista. ”Äiti istuu kirjoituspöydän ääressä, haroo tukkaansa ja polttaa Marlboron.””Ukin verkot roikkuivat pyykkinarulla ja tunkion viereisen puun oksalla.””... vain pieniä sanoja”

Tässä runokokoelmassa liikutaan sodan ja rauhan maailmassa. Ja koetaan rakkaus ja sen kaipuu. Lopulta tavoitellaan mielenrauhaa. Tällaista on elämä.” Miltä tuntuu lumi kengän allaMiltä tuntuu hiekka kengän allaMiltä tuntuu vieras maa jalkojen allakun hiekka on vain muistojoka jäänyt on panssarin ketjun allekiväärin räiskeeseenristitulitukseenlapsen hämmentyneeseen katseeseen” ”Iho iholla, toverijok` ei tunteen anna viedäei lempiä voi, ei rakastaa,ei rauhaa rakentaa” Aiemmat julkaisut: Onnen vuoristorata, 2017, Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjassa.

Runot ovat vuosien varrelta. Teemana on rakkauden monet sävyt, lähiluonto ja osittain iloinen hupsuttelu. Ei mitään niin kiireellistäettenkö ehtisi ottaa vastaan rakkauttasi.