Suruun on monta tietä; monta polkua kulkee sen luokse. Suru kuljettaa jotakin omaa, jotakin lainattua. Suruun voi kuolla, mutta se voi myös johtaa elämään. Suru huuhtoo elämästämme kaiken turhan, puhdistaa myrskyn tavoin sydämemme, mielemme, sielumme, kehomme vastaanottamaan ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittyä, kasvaa, syntyä uudeksi ihmiseksi.