Kauko Kosunen

Jatkoaikaa on haikea, mutta samalla vahva kertomus elämän arvaamattomuudesta ja palkitsevuudesta. Kauko Kosunen palaa muistoissaan niin työuransa tapahtumiin, ihmissuhteisiin kuin elämän rajallisuuteen. Alun perin itsetutkiskelun välineeksi tehdyt kirjoitukset ovat nyt laajentuneet kolmen itsenäisen romaanin mittaiseksi sarjaksi. Aiemmissa teoksissaan Kosunen on kuvannut lapsuuttaan köyhissä oloissa Oulussa ja sotalapsivuosiaan Ruotsissa sekä nuoren miehen matkan naulapojasta aina suuryhtiön johtotehtäviin. Paljon myönteistä huomiota saanut Isän henkselit (2008) saa jatkoa Kosusen toisessa romaanissa Joutoaikaa, viiniä ja aurinkoa (2018). Kuvaus Espanjan aurinkorannikon suomalaisten elämästä on karua ja ainutlaatuista. Romaanisarjan päättävässä osassa Jatkoaikaa, kirjan päähenkilö käy läpi elämänsä mutkikkaita hetkiä niin Virossa, Espanjassa kuin Suomessa.

Vuoden 1990 molemmin puolin monet rohkeat suomalaiset eläkeläiset tekivät ennakkoluulottoman päätöksen karistaa kotimaan tomut kannoiltaan ja lähtivät viettämään eläketalvia ikuisen auringon maahan Espanjaan. Nämä pioneerit olivat muiden, vähemmän uskaliaiden ihmisten, kaummastelun ja kateuden kohteena. Hyvin yleinen käsitys oli, että lähtijät jotenkin pääsivät karkaamaan paremman elämän keskelle lomaparatiisiin, missä aurinko paistoi ikuisesti ja viini virtasi, eikä kellään ollut murheista tietoakaan. Irja ja Matti muuttivat ensimmäisten joukossa uuteen maahan, löysivät paikkansa ja oman ystäväpiirinsä. Suomalaiset kohtasivat usein toisiaan seurustelun ja harrastustoiminnan parissa. Irjan ja Matin omat eläke-elämän kokemukset soljuvat heidän ystäviensä tarinoiden vierellä. Yli kymmenen vuoden ajanjaksolle sijoittuu paljon värikkäitä, inhimilllisiä - välillä traagisiakin tapahtumia. Vastakohtana etelän huumalle pariskunta viettää kesät Hiittisten ruotsinkielisessä ulkosaaristossa, missä saaristolaiset elävät suljetussa miljöössä pitkälti luonnon omilla ehdoilla. Kesäasukkaiden ja paikallisten välille syntyy pitkäaikaisia ja ikimuistettavia ihmissuhteita. Päiväkävelyn aikana Matti tarkastelee näitä kahta vastakkaista elämänmuotoa ja muistelee samalla menneen elämänsä tapahtumia. Eläkeiässä suurin osa siitä on jo takanapäin. Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin, olisiko joku asia pitänyt jättää kokonaan tekemättä ja tuliko mitään opittua?