Keijo Piirainen

Rakenteellinen sosiaalityö pyrkii edistämään hyvinvointia ja torjumaan sosiaalisia ongelmia käytettävissä olevaan tietoon perustuen, tiedontuotantoon keskittyen ja yhteiskuntaa kehittäen. Tämän julkaisun tarkoituksena on tukea rakenteellisen sosiaalityön toimeenpanoa ja osaamista alueellisella ja paikallisella tasolla. Julkaisu tarjoaa rakenteelliseen työhön menetelmiä, joita voi syventää ja soveltaa käytännössä. Rakenteellisen sosiaalityön tavoite ja sisältö on määritelty sosiaalihuoltolaissa. Julkaisussa esitellään valikoimaa keinoista, joita tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävissä. Hyvinvointialueiden, kuntien, palvelujen tuottajien ja muun tuen antajien uudistuvassa yhteistyössä rakenteellisen sosiaalityön osaamistarve ja haasteet ovat mittavat. Ydinsanoma rakenteellisen sosiaalityön toteuttamiseksi on muotoiltu ydinteeseihin. Julkaisun lopusta löytyvät liitteet täydentävät keinovalikoimaa ja antavat käytännön esimerkkejä.

Sosiaalisessa kuntoutuksessa tarvitaan kokonaisvastuuta toiminnasta. Jonkin tahon on pidettävä asiakkaan kuntoutumisen kudelmaan liittyvät langat käsissään. Sosiaalinen kuntoutus ei ole luonteeltaan kriisiapua, vaan suunnitelmallista toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi niin kuin muukin kuntoutus. Rakenteiden ja prosessien selkeys on ollut yksi suomalaisen ammatillisen kuntoutuksen menestystekijä. Selkeyttä tarvitaan myös sosiaaliseen kuntoutukseen, sillä sen toimeenpanossa ja sisällöissä on suuria paikallisia eroja. Tässä julkaisussa kuvataan vastuullisen asiakasohjauksen malli, joka auttaa ottamaan sosiaalisen kuntoutuksen rakenteen ja prosessin haltuun. Sosiaalisen kuntoutuksen ohjausmekanismeista sosiaalihuoltolaki tukee prosessin ja rakenteen jäsentymistä. Julkaisussa esitetään, että rakenne ja prosessi voivat pysyä varsin samoina, vaikka sosiaalityön, sosiaalipalvelujen ja varsin huoltopainotteisen toiminnan järjestämisen tapa muuttuisivat. Aihetta koskeva ymmärrys on välttämätöntä kuntoutuksen toimeenpanemiseksi. Onnistunut kuntoutuksen toimeenpano yhdenmukaistaa käytäntöjä ja edistää asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Sisältöjen selkeys ja läpinäkyvyys tukevat tavoitteiden saavuttamista, asiantuntijatyön toteuttamista ja kuntoutuksen hallinnollista haltuunottoa.

Nuorten koulutuksessa suoriutumisen tukeminen riskitilanteissa on sosiaalipoliittisesti perusteltua toimintaa. Riskejä eivät aiheuta yksinomaan terveyteen liittyvät tekijät, vaan myös sosiaalisilla, kulttuurisilla ja taloudellisilla seikoilla on merkitystä. Elämäntilanteisiin liittyvien voimavarojen lisääminen, palvelujen koordinoiminen ja ratkaisujen hakeminen edellyttävät, että nuori voi saada riittävästi tarvitsemaansa tietoa ja palvelujen tarjoajat ymmärryksen hänen tarpeistaan. Pyrkimyksenä on, että paikallisella tasolla palvelut toimivat saumattomasti. Yksi nuorten elämäntilanteisiin sopivien palvelujen kehittämisen keskeinen tavoite on tukea ratkaisuja, joiden avulla nuoret pystyvät opiskelemaan ja siirtymään työmarkkinoille. Tässä julkaisussa kuvataan toimintatapa, joka on kehitetty eteläsavolaisessa Pieksämäen kaupungissa. Huomiota kiinnitetään tehtyyn kehitystyöhön ja siihen, mitä uudistuneella toimintatavalla ajatellaan saavutettavan. Kustannusten muutosta tarkastellaan tapauskohtaisesti uudistuneiden asiakasprosessien tasolla ja tuodaan esiin analyysitavan haasteita. Tarkastelu keskittyy vuosiin 20152017.

Työllisyyspalveluissa on tarpeellista asettaa asiakkaille tavoitteita ja arvioida, miten työllistymiseen liittyvät tavoitteet saavutetaan. Goal Attainment Scaling (GAS) on kansainvälisesti tunnettu yksilölliseen tavoitteenasetteluun ja vaikutusten arviointiin kehitetty tapauskohtaisen arvioinnin väline. Suomessa Kansaneläkelaitos (Kela) on ottanut välineen käyttöönsä järjestämissään kuntoutuspalveluissa. Tässä julkaisussa arvioidaan työ- ja elinkeinohallinnon järjestämien palvelujen edellytyksiä välineen käyttöönerityisesti vaikeasti työllistyvien osalta ja verrataan tilannetta Kansaneläkelaitokseen. Huomiota kiinnitetään erityisesti työvoimahallinnon järjestämiin palveluihin. Mikäli tapauskohtaista yksilöllistä tavoitteenasettelua ja vaikutusten arviointia työllisyyspalveluissa tulevaisuudessa kehitetään, olisi GAS:n mukainen tapauskohtainenarviointi haasteellista. Käytännössä menetelmän käyttö edellyttäisi tiettyjen julkaisussa esitettyjen reunaehtojen täyttymistä. Kaikkein vaikeimmin työllistyvien osalta välineen käytön mahdollisuudet asettuvat aktiivisen työvoimapolitiikan ja sosiaalipolitiikan rajapinnalle.