Kerttu Vuolab

Valon airut on monikerroksinen, kolmessa aikatasossa kulkeva tarinaromaani Saamenmaasta, sen luonnosta, perinteestä ja ihmisistä. Ilmanhaltija, vedenhaltija, maa, aurinko ja tulenhaltija hoivaavat luonnossa erityisiä lemmikkejään. Tunturit, tuuli, virrat, eläimet ja luonnonilmiöt saavat inhimillisen hahmon, tuuli ja tunturinlaki viettävät häitä luonnon tapahtumat ja maaperän muodostumat syntyvät luonnonvoimien aiheuttamien mullistusten seurauksena. Luonnon tapahtumien kuvauksen rinnalla kulkee tarina sisaruksista, jotka käyvät läpi jännittäviä ja pelottavia seikkailuja. Elämän vaikeudet kohdataan sadun ja tarinan avulla, ja niiden kautta autetaan lasta käsittelemään vaikeita asioita. Kolmannen kerroksen muodostavat kirjailijan sukunsa vanhoilta kuulemat tarinat. Tarinat tempaavat mukaansa ja pelottavatkin, mutta jokainen niistä pitää sisällään esivanhempien opetuksen. Kirja on alunperin julkaistu 2008 ja kirjoitettu pohjois-saameksi. Se on käännetty myös ruotsin kielelle ja oli Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Romaani kohdistaa sanomansa niille, jotka ovat kiinnostuneita saamelaisesta kulttuurista, saamelaisten suhteesta luontoon ja sen voimiin ja luonnon merkityksestä ihmiselle. Samalla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus päästä sisälle saamelaiseen mytologiaan sekä tarinaperinteeseen ja sen sisältämään viisauteen.

Kirjan tapahtumapaikkoja ovat Tenolaakso ja Ivalon kirkonkylä 1960-luvun puolivälissä ja sen loppupuolella. Maaret on keskikoulussa, minne saattoi yrittää päästä kansakoulun neljännen luokan jälkeen, noin 11 vuoden ikäisenä. Jotkut toki aloittivat vanhempinakin, viidennen, kuudennen ja jopa seitsemännen luokan jälkeen, koska matkat olivat pitkiä, eikä maantie ulottunut kaikkien kotiin saakka. Kouluun pääseminen tarkoitti, että useimpien oli pakko asua asuntolassa kaukana kotoa. Saamelaislasten piti puhua koulussa suomea ja unohtaa oma äidinkielensä. Maaret, joka pärjäsi koulussa hyvin eikä halunnut unohtaa kotiaan ja kieltään, joutui koulukiusatuksi.