Kimmo Lehtimäki

”Taistelijat” kertoo kahdesta idealistista, heidän elämästään ja aktiivisesta toiminnastaan Suomen itsenäistymisen vuosina ja sen jälkeisessä kahtia jakautuneessa nuoressa valtiossa. Teoksen sytykkeenä on ollut kirjoittajan haltuunsa saama pitkä kirje, joka herätti hänessä niin paljon kysymyksiä, että niihin vastaamiseen tarvittiin lopulta vuosien tutkimustyö ja tämä mittava kirja. Kirjeen oli elokuussa 1923 kirjoittanut Kimmo Lehtimäen isoisä, kirjailija Konrad Lehtimäki, ja se oli osoitettu tuomari Vilho Joutsenlahdelle. Kirjailija Konrad Lehtimäki oli vasemmistopoliitikko ja itsenäisyystaistelija. Hänet valittiin 1910-luvulla kahdesti kansanedustajaksi, ja hänen keskeisin poliittinen tavoitteensa oli pyrkiä vapauttamaan Suomi Venäjän sortovallasta. Tuomari Vilho Joutsenlahti toimi vuodesta 1918 alkaen työläisten puolia pitävänä kansalaisoikeustaistelijana. Hänen nimensä on unohdettu lähes tyystin. Vilho Joutsenlahdesta ei ole tiettävästi kirjoitettu ennen tätä kirjaa artikkeliakaan. Molemmat taistelijat ja heidän vaikuttimensa esitellään teoksessa syvällisesti. Molempien toiminnan taustalla on ollut vahva kokemus ihmisten eriarvoisuudesta. Molemmat asettivat yhteiskunnalliset tavoitteensa henkilökohtaisen etunsa edelle. Heidät molemmat myös leimattiin toimintansa vuoksi maanpettureiksi.” Taistelijat” luo teräväkatseisia näkymiä sadan vuoden takaisiin suuriin oikeusjuttuihin, joissa Joutsenlahti toimi vasemmistolaisten puolustusasianajajana ja kamppaili politisoitunutta oikeuslaitosta vastaan. Kahden taistelijan elämäntyötä valottaessaan Kimmo Lehtimäen teos oikaisee myös hämmästyttävällä tavalla sitä kokonaiskuvaa, jonka tähänastinen suomalainen historiankirjoitus on luonut Suomessa vuosina 1910-1940 vallinneista poliittisista ja yhteiskunnallisista asetelmista.

Tämä teos on Verner Lehtimäen jännittävä ja dramaattinen elämäntarina, mutta myös paljon muuta. Lehtimäen vaietut vaiheet Suomen 1918 kansalaissodassa avaavat uuden lehden sodan historiankirjoitukseen. Hän ei ollut vain punapäällikkö, vaan merkittävin punaisten johtaja, joka johti Tampereen puolustusta. Lehtimäen sotilasura jatkui Muurmannin legioonassa brittiarmeijan everstinä. Lehtimäestä tuli Neuvostoliitossa myös suomalaisen sotilasilmailun pioneeri. Hän toimi vuosina 1924-1931 Yhdysvalloissa huipputason ilmailun piirissä. Lehtimäen harteille onkin aseteltu suurvakoilijan viittaa. Oliko hän sitä? Taitavimmat vakoilijat eivät paljastu. Lehtimäki teloitettiin Leningradissa 5.4.1938. Teoksessa kuvataan "oikeudenkäynti" sellaisena kuin se ilmenee Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin kansiossa. Oma osuutensa kirjassa on Lehtimäkeä rakastaneilla naisilla sekä hänen vanhemmalla veljellään, aikanaan tunnetulla kirjailija ja kansanedustaja Konrad Lehtimäellä. Kirjoittaja Kimmo Lehtimäki on hänen pojanpoikansa.

Historiankirjoissa kerrotaan, että punaisten Pohjoisen rintaman ylipäällikkö Hugo Salmela kuoli Tampereen Teknillisessä opistossa maaliskuun 28. päivänä 1918 tapahtuneessaräjähdyksessä. Vakiintuneen käsityksen mukaan räjähdys johtui punapäällikkö Kustaa Salmisen esikunnassa räjäyttämästä käsikranaatista. Tohtori Kimmo Lehtimäki lähti tarkastelemaan Salmelan kuolemaa puhtaalta pöydältä. Lehtimäen perusteelliset tutkimukset osoittavat, etteivät todisteet todellisuudessa tue väitettä käsikranaatin räjähdyksestä, eikä sitä, että Kustaa Salminen olisi räjähdyksen aiheuttanut. Räjähdyksen syy oli aivan toinen. Samalla Lehtimäen tutkimukset nostavat esiin monia muita asioita, joiden totuus on erilainen kuin Tampereen taisteluista on aiemmin kerrottu. Kimmo Lehtimäki on hammaslääketieteestä tohtoriksi väitellyt suu- ja leukakirurgi, joka toimi vuodet 1987-2012 yliopistosairaalassa alansa ylilääkärinä. Vuoden 1918 tapahtumista hän on kirjoittanut aiemmin kirjan Punapäällikkö Verner Lehtimäki (2005).